KORTESJÄRVEN pappi vaihtui jälleen helmikuun alusta. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole sijaisuus, vaan Nina Eskoli aloitti paikkakunnan vakituisena kappalaisena. Tuomas Meurmanin viranhoito päättyi 31.1., ja hän siirtyi Seinäjoen seurakunnan palvelukseen kevään ajaksi.
Kun Kortesjärvelle etsittiin pappia syksyllä, Eskoli oli ainoa tehtävään hakenut pastori. Kappelineuvosto haastatteli hänet 6.10. ja päätti valita hänet. Tulojuhlia vietettiin sunnuntaina.
Kortesjärvelle 51-vuotias Eskoli tulee Kotka-Kymin seurakunnasta, jossa hän ehti työskennellä reilut 14 vuotta. Suurimman osan tuosta ajasta hän oli diakoniatyön pappi. Sitä ennen hän toimi pappina Hausjärven, Pirkkalan ja Heinolan seurakunnissa.
–Tällä hetkellä järjestelen kuntoon Kortesjärven-asuntoani, jonne muutin 20. tammikuuta, hän kertoo.
HÄN kertoo, että hänet on otettu vastaan lämpimästi.
–Minut on toivotettu monta kertaa tervetulleeksi. Monet työkaveritkin ovat sanoneet, että kyllä sinua on odotettu tänne, koska täällä ei ole vähään aikaan ollut vakituista pappia, hän kertoo. –En vielä tunne kovin hyvin paikallisia ihmisiä, mutta minulla on ollut tosi hauskaa työkavereiden kanssa näiden muutaman ensimmäisen päivän aikana.
Alueena Kauhava ja koko Etelä-Pohjanmaa on hänelle itselleen vierasta. Hänellä on kuitenkin ystäviä, joilla on juuria maakuntaan.
–Ihan täysin kyseessä ei siis ollut hyppy tuntemattomaan.
HÄN on pannut merkille, että seurakunnan työilmapiiri on kannustava, ja kaikki pyrkivät toimimaan koko alueen eduksi.
–Vaikka on nämä kirkkopiirit ja takana on yhdistymistä, niin työntekijät katsovat seurakuntatyötä laajemmin kuin vain oman työalansa kautta.
Yhtenä suurimmista haasteista uudessa työssään hän näkee sen, miten seurakuntalaisia pystyttäisiin jälleen tavoittamaan ja kohtaamaan koronasulkujen jälkeen.
–Siinä sitä on pohdittavaa.
Jumalan johdattamana ja toisten ihmisten rohkaisemana
ESKOLI kertoo päätyneensä aikoinaan papin töihin ”Jumalan johdattamana ja toisten ihmisten rohkaisemana”. Jo lukiossa teologia kiinnosti häntä kovasti, mutta hän oli pitkään epävarma siitä, voisiko hänestä ikinä tulla pappia.
–Ajattelin, että en minä voi mennä kymmenien, satojen ihmisten eteen puhumaan mitään, ja mietin, onko minulla asiaakaan.
Opinto-ohjaajan kannustamana hän kuitenkin päätti hakea alalle, joka kiinnosti. Ratkaisu ei kaduttanut, ja valmistuttuaan hän haki töitä Heinolan kaupunkiseurakunnasta. Haastattelussa piispa Voitto Huotari sanoi hänelle: ”Jos sattuu niin, ettet saa juuri tätä virkaa, hae jotain muuta.”
–Molemmat varmaan näkivät minussa jotain sellaista, että sovin tähän työhön, Eskoli pohtii.
Hän kertoo olevansa kiitollinen siitä, että hän on saanut tehdä sellaista työtä, joka hänelle sopii ja jonka hän taitaa.
–Olen ollut jokainen päivä tyytyväinen ammattivalinnastani — mikäli se oli oma valintani, hän sanoo. –Vuosikymmenet ovat näyttäneet, että asiaa minulla on riittänyt, hän naurahtaa.
ESKOLIN tärkein harrastus on laulaminen.
–Olen harrastanut yksinlaulua parikymmentä vuotta. Olen myös laulanut kuoroissa. Aikoinaan pidin kaksi konserttia, ja haluaisin joskus pitää sellaisen taas. Haluan tuoda musiikkiosaamistani seurakunnan — toivottavasti — iloksi, hän nauraa.
Hän kertoo myös lukevansa paljon.
–Luen etupäässä alun perin suomeksi kirjoitettua kaunokirjallisuutta. Yritän löytää sellaisia kirjoja, joissa on hyvää, rikasta suomen kieltä, jota ammennan omaan työhöni. Lukemisesta saan tietysti myös sisältöä ja tarinoita elämääni.
VIIME vuosina olemme eläneet erilaisia aikoja — ja elämme edelleen, Eskoli pohtii.
–Toivoisin, että kaiken tämän muutoksen keskellä ihmiset voisivat löytää Jumalasta turvan ja pysyvyyden ja jonkun, johon luottaa, ja joka ei maailman myllerryksessä katoa.
