ROISMAN MATTI, eli Matti Vehkajärvi oli syntynyt 24.2.1885 Peräseinäjoella, jossa hänen vanhempansa asuivat tuolloin tilapäisesti. Matin vanhemmat Juho Juhonpoika Puro, eli Vehkajärvi ja Maija Juhontytär olivat alavutelaisia ja jo samana vuonna, kun Matti syntyi, perhe palasi Alavudelle Sulkavan kylän Vehkajärvelle, jonne Matin isä Juho alkoi raivata uudistilaa valtion maille. Matilla oli kolme veljeä ja yksi sisar. Vanhin veljistä kuoli kuitenkin jo pian Matin syntymän jälkeen, ja niin tuli Matista lapsikatraan vanhin ja aikuiseksi tultuaan hän myös ensimmäisenä lähti maailmalle.
Miten Matti aikoinaan tuli Kortesjärvelle, ei ole tiedossa. Ehkä uittojen ja metsätöiden mukana, joka tapauksessa todennäköisesti töiden perässä. Näille nurkille jäämisen syy löytyy Tuhkasaaren Halmessaaresta. Sieltä Matti vei vihille Juho ja Matilda Halmessaaren tyttären Amalian.
Pariskunta asui aluksi lähellä pitäjänrajaa Alahärmän puolella Tuhkasaaren kylän tuntumassa. Kerrotaan, että Matti olisi keitellyt salaa paloviinaa, josta syystä olisi joutunut myös virkavallan kanssa tekemisiin. Tästä Matti olisi sitten suivaantunut niin, että päätti muuttaa ulommaksi asutuista kylistä. Hän osti jepualaisilta Matts Leander ja Edit Susanna Finskasilta kymmenkunta hehtaaria asumatonta korpea tiettömän taipaleen takaa Jepuan puolelta Roismasta. Kauppakirja on päivätty 15.7.1926 ja kauppahinta oli 3 000 markkaa. Ostettu määräala sijaitsee keskellä laajaa metsäaluetta noin neljän kilometrin päässä Pelkkalan kylältä Purmon suuntaan.
Sinne Matti rakensi mökin perheelleen. Aluksi mökki oli perin vaatimaton. Siinä oli turvelattia, eikä tulisijasta ulos ollut lainkaan korsteenia, vaan välikaton ja katon läpi johti ainoastaan lautaputki. Myöhemmin taloa kohennettiin ja siihen tuli tupa, kamari ja porstua. Tupaan tehtiin lankkulattia ja kunnon tulisija. Kaivo ja kivistä muurattu navettarakennus oli tuvan välittömässä läheisyydessä. Navetassa oli tilaa lehmälle ja vasikalle sekä hevoselle. Riihirakennus oli vähän kauempana. Tuvan ympärille Matti alkoi raivata uudistilaansa. Hän oli kova työmies ja lyhyessä ajassa hän kaivoi ojaa satoja metrejä ja kuokki peltoa yhteensä noin neljä hehtaaria. Tämän ohessa Matti ja Amalia hankkivat lisäansioita käymällä töissä lähikylien taloissa. Ahkerina työihmisinä he olivat haluttua työvoimaa taloissa.
Matilla ja Amalialla oli kolme lasta, jotka usein joutuivat jäämään päinensä kotiin, kun vanhemmat lähtivät kylälle töihin. Kerrotaan, että illan tullen lapset painoivat korvansa maahan ja kuuntelivat, kuuluisiko hiekkakankailta askelten töminää, joka kertoisi, että isä ja äiti ovat palaamassa kotiin. Roismaan ei tuohon aikaan ollut minkäänlaista varsinaista tietä. Kulkureitteinä oli polkuja ja vanhoja talviteitä.
Paikan syrjäinen sijainti tiettömän taipaleen takana asetti elämälle tietenkin kovat reunaehdot, mutta oli sillä pienet etunsakin. Täällä sai Matti rauhassa ylläpitää pientä teollisuustuotantoaan kenenkään häiritsemättä. Kyllähän asia yleisesti tiedossa oli, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan virkavallan tiedossa. Olihan tietenkin hyvä asia, että oikeaa elämän eliksiiriä oli saatavilla ja nimenomaan ammattitaidolla tuotettuna.
Runsaat kolmetoista vuotta Matin perhe asusti Roismassa. Ilmeisesti Matilla oli ollut tarkoitus laajentaa viljelyksiään, koska hän oli hakannut kuusi hehtaaria metsää kokonaan puhtaaksi ikään kuin kuokkaa odottamaan. Tämä jäi kuitenkin toteutumatta, sillä perhe muutti Alavudelle 31.12.1939. Talo maineen ja irtaimistoineen myytiin huutokaupalla ja tila siirtyi Jepuan kunnan omistukseen. Tuon jälkeen ei Roismassa ole ollut asukkaita. Metsä on vallannut pihapiirin ja Matin raiviot ja rakennukset ovat vuosikymmenten saatossa hävinneet. Sortunut kaivo ja talon perustuskivet sekä kivinavetan muurit ovat kertomassa jälkipolville, että tälläkin paikalla aikoinaan asuttiin ja uskottiin tulevaisuuteen.
Mauri Jokela
Lähteet: Alavuden ja Peräseinäjoen rippikirjat
Pelkkalan kylän historia
Anna-Liisa Björklundin kirjoitus, Purmo-lehdessä
