Itsehän sain kymmenkunta pesää isäukolta, joka ei enää ikääntyessään jaksanut nostella raskaita laatikoita. Isä kävi heti eläkkeelle päästyään mehiläishoitajan kurssin ja hoiteli mehiläisiä viitisentoista vuotta, joten minulla oli kuitenkin hyvä mentori opastamassa tarhauksen käytäntöjä ja myös kaluston sain samalla eli pesälaatikot, tarvittavat työkalut ja hunajankäsittelylaitteet. Ilman muuta paras vaihtoehto on käydä mehiläistarhaajan kurssi ja vasta sitten aloittaa itse tarhaus. Kursseja ei vain taida Järviseudun alueella kukaan järjestää, joten toiseksi paras vaihtoehto on hakeutua jollekin mehiläistarhaajalle kisälliksi eli oppipojaksi tai tytöksi. Nykyisinhän nimenomaan naiset ovat alkaneet tarhaajiksi. Toki alkuun pääsee opiskelemalla mehiläistarhausta omatoimisesti kirjoista, nettijutuista ja Youtube-videoita katsomalla.
Tarhauksessa tarvitaantietysti pesälaatikoita, joita pitää olla 4–8 yhdyskuntaa kohti. Laatikoita on kahta kokoa eli Langstroth, jonka korkeus on noin puolitoista kertaa suurempi kuin Farrar-laatikossa. Kehäkoot ovat tietysti vastaavasti erilaiset ja niin ollen myös hunajaa täynnä olevien laatikoiden paino. Täysi Langstroth-laatikko voi painaa yli 30 kiloa, joten laatikoiden käsittely on haasteellista ja varsinkin naiset valitsevatkin mieluummin Farrar-laatikon. Hunajan määrään ei valinnalla liene vaikutusta, mutta laatikoitahan pitää Farrar-kalustossa olla enemmän. Pesään tarvitaan myös pohja, välikatto ja katto ja ne, kuten myös pesälaatikot, on ainakin aluksi helpointa ostaa suomalaisista mehiläistarvikkeita myyvistä verkkokaupoista. Kalustoa voi sitten lisätä tekemällä niitä itse, jos on intoa ja osaamista.
Tarhaaja tarvitsee hyvän suojapuvun, sillä aina joskus mehiläiset kimpaantuvat ja tuikkivat piikkejään kaikkeen mikä lähistöllä liikkuu. Sitten tarvitaan joitakin työkaluja eli pesätaltta, jolla irrotellaan kiinnikitattuja laatikoita ja kehiä sekä pihdit, joilla nostellaan kehiä laatikoista. Lisäksi tarvitaan savutin, jolla suhuutetaan savua mehiläisten päälle, jolloin ne rauhoittuvat ja hoitaja voi tehdä tarvittavat toimenpiteet. Raskaiden pesälaatikoiden kuljetukseen on hyvä olla joku kärry, muuten homma käy turhan rasittavaksi.
Hunajan korjuuseen tarvitaan ensinnäkin hunajalinko, jolla hunaja saadaan kehistä pois. Toki ennen linkousta hunajakennojen päältä pitää poistaa vaha kuorintatyökalulla. Hunajan käsittelyssä tarvitaan myös saaveja, sankoja, sihtejä vahamurujen poistoa varten ja purkitusvaiheessa pieni vaaka ja tietysti niitä purkkeja. Lopuksi mehiläisille pitää antaa evästä talvea varten ja siihen tarvitaan ruokintalaatikoita.
En ole laskenut paljonko rahaa tarvitaan, jotta kaikki tarvittava voidaan hankkia, mutta arvelisin, että 1 000–1 500 eurolla pääsee alkuun eli saa pariin pesään kaluston ja hunajankäsittelytarvikkeet. Valmis pesä mehiläisineen maksaa 350–400 euroa ja niitä voi ostaa isommilta tarhoilta.
Mehiläistarhaus on hauska harrastus ja yleensä mehiläiset selviävät hyvin hoitajan toimenpiteistä huolimatta. Rikastumaan ei pääse, mutta jos kaikki menee hyvin, niin muutamia satasia jää vaivan palkkaakin.
Heikki Salmela
