Ennen vanhaan joskus 50-60-luvulla kotona Pyhälahdessa joulukuusi oli tapana hakea vasta aattona ja lienee tapa siellä edelleenkin voimassa. Usein kuusi löytyi vaivatta metsäsaarekkeesta riihen takaa, joskus ensimmäinen hyvän näköinen kuusi ei kelvannut, vaan metsässä piti kahlata pari tuntia parempaa etsimässä ja lopulta kuitenkin ottaa se ensimmäinen kuusi. Joskus kyvöltä piti hakea hevosen vetämällä heinäreellä heinäkuorma ja samalla reissulla ottaa kytömetsän laidasta joulukuusi heinäkuorman päälle. Pikkupojan mieleen tällaiset reissut jäivät pysyvästi.
Siihen aikaan kuusenjalan virkaa teki kaksi ristiin naulattua lankkua, jonka keskelle oli navaroitu reikä, johon kuusen tyvi sitten soviteltiin tarkasti veistämällä tai vuolemalla. Kuusi ei siis saanut vettä lainkaan ja niinpä neulaset alkoivat tippua muutamassa päivässä vaikka tuvat olivatkin viileämpiä, kun eristykset olivat huonot eikä keskuslämmityksiä ollut. Kuusen oksille ripustettiin alumiinilangasta taivutettuja kynttilänjalkoja ja niihin sitten oikeat kynttilät. Tulipalovaaran takia kynttilöitä poltettiin vain tarkan valvonnan alaisena tovi kerrallaan.
Kaupunkiin muuton myötä kuusenhakureissut jäivät ja kuusi haettiin torimyyjiltä tai markettien pihamyyjiltä. Oma juttunsa tietysti sekin on ja kun kuusen pitää olla sopivan mittainen, oksien juuri oikean pituiset ja tuuheat, latva sopivan paksu ja pitkä ja tyven sopivan paksu kuusenjalkaan, niin ei kuusen osto kaupungissakaan ihan helppoa ole. Vaarana on vielä sekin, että kuusi on kaadettu jo alkusyksystä, ja kun sen vie sisään niin neulaset tippuvat jo seuraavana päivänä. Näinkin taisi kerran käydä.
On toki muitakin keinoja hankkia joulukuusi. Pietarsaaressa asuessani työkaverit kertoivat pomminvarman konstin. Jouluviikolla piti ajella hieman syrjäisempiä metsäteitä ja yleensä pian löytyi auto tienvarteen pysäköitynä ja jäljet johtivat metsään. Sitten vain auto sammuksiin muutaman kymmenen metrin päähän pysäköidystä autosta ja hiljaa odottelemaan. Tovin kuluttua alkaa metsästä kuulua ähellystä ja lumihangessa kahlaamisen ääniä. Kuusivarkaathan sieltä ovat tulossa saaliinsa kanssa. Neuvon mukaan varkaat pitää päästää melkein autonsa luokse ja sitten hirmuisesti noituen ja karjuen hyökätä heitä kohti kuusivarkaiksi syyttäen. Varkaat kirmaisevat tällöin suin päin takaisin metsään ja pudottavat kuusen ojan penkalle, josta se korjataan talteen ja ajellaan nopeasti omille teille.
Heikki Salmela
