YHDESSÄ-HANKKEEN puitteissa toteutettu Luova äiti ja luova lapsi -prosessi huipentui taidenäyttelyyn idyllisessä Villa Väinölässä. Viisi kokoontumiskertaa sisältänyt kokonaisuus tarjosi äideille ja leikki-ikäisille tekemistä luovan tekemisen ja taiteen äärellä molemmille ryhmille järjestetyissä omissa kokoontumistiloissaan.
–Äideille suunniteltu osuus toteutui kohtaamistaide-konseptin mukaan. Samalla haluttiin tarjota hetki omaa aikaa ja mahdollisuus tavata taiteilun äärellä toisia ruuhkavuosien keskellä eläviä. Lapsille oli heidän kokoontumistilassaan järjestetty luovan toiminnan lisäksi iltapala. Yhteinen iltapalahetki olikin lapsille mukava juttu, jonka äärellä käytiin erilaisia keskusteluita. Vaikka lapset olivat ikähaitariltaan 3–10-vuotiaita, löysivät he yhteisen sävelen tekemiseen ja leikkeihin. Niin äitien kuin lastenkin ryhmissä solmittiin varmasti uusia ystävyyssuhteita, sanovat hanketta vetävät Ulla Anttila ja Kristiina Mäki.
Anttila kertoo, että Alajärven seurakunnan kanssa toteutettu toiminta oli konseptina kokeilumuotoinen. Kokonaisuus suunniteltiin sellaiseksi, että se on helposti toteutettavissa myös muualla Yhdessä-hankkeen kohdepaikkakunnilla, mikäli toiminnalle löytyy sopiva yhteistyökumppani.
–Äitien ja lasten yhteinen luova prosessi lähti liikkeelle suureellisista ajatuksista. Saadun palautteen ja yhdessä elettyjen hetkien myötä voisi kuitenkin päätellä, että tämä onnistui jopa yli odotusten. Oli ihana nähdä, miten äidit hengähtivät taiteen äärellä ja löysivät uusia luovuuden puroja. Kohtaamistaiteen ajatus onkin vahvistaa luovuutta ja auttaa ihmistä löytämään oma tapansa luoda taidetta arjen voimavaraksi, sanoo Anttila.
–Myös lapset osallistuivat innokkaasti taiteiluun. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla lasten kanssa keskusteltiin siitä, miten jokainen työ on arvostettava ja tekijänsä näköinen tuotos. Keskustelua avitti nalle, joka näki ympärillään vain kaunista, kertoo Mäki.
PROSESSIIN lapsineen osallistunut Marja Matintupa kertoo odottaneensa taidenäyttelyä innolla. Hänen matkansa luovan taiteen äärelle oli voimaannuttava ja ehkä vähän yllätyksellinenkin.
–Nautin varsinaisesta taiteen tekemisestä, mutta myös yhdessä jaetuista hauskoista hetkistä ja arvostavasta ilmapiiristä, joka oli aina läsnä. Tulin itse joka kerta aikamoisella härdellillä paikalle, heitettyäni lapset viime tingassa omaan ryhmäänsä, mutta tilaan tullessa mieli ja keho rauhoittui. Oli tosi mukava kokeilla eri tekniikoita taidetyöskentelyssä ja rikkoa perinteisiä tapoja saada aikaan valmis työ! Ja hauskaa oli se, miten samoilla ohjeistuksilla ja materiaaleilla lopputuloksena oli aina jokaiselta hyvin yksilöllinen työ, hän sanoo.
Näyttely on nähtävissä Villa Väinölässä 7. joulukuuta asti.
