Moni on kysellyt, miten olet voinut. Tuntuu ihanalta, kun ihmiset välittävät. Oli helpottavaa kertoa uupumuksesta avoimesti, uskon että erilaisista ongelmista puhuminen auttaa ihmisiä ymmärtämään niistä kärsiviä tai ihmistä tunnistamaan itsessään kyseisiä oireita ja hakemaan apua. Yksin ei kannata jäädä asioiden kanssa kipuilemaan. Haluan auttaa ihmisiä.
Parkkinen sai diagnoosin marraskuussa 2020 ja pitkän sairausloman, jota myöhemmin vielä jatkettiin. Syitä uupumukseen on useita; se ei ollut seurausta mistään yksittäisestä asiasta, vaan elämän aikana opituista vääränlaisista toimintatavoista, hän kuvailee. Tänä vuonna hän on kokenut toipuneensa. Matkan varrella hän on kirjannut ylös 19 keinoa, joiden avulla parantuminen on tapahtunut.
–Ensimmäiset kolme kuukautta meni levätessä, sitten aloin liikkua ja laitoin ruokavalion kuntoon. Liikkuminenkin meinasi mennä suorittamiseksi, mutta fyysisen kunnon hoitaminen mahdollisti erilaisten projektien aloittamisen, mikä on omalta osaltaan tukenut paranemisprosessia. Onni oli, että löysin heti hyvän psykoterapeutin ja aloitin terapian hetimiten, maksusitoumuksen sain sitten myöhemmin. Terapeutin ehdotuksesta olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Kaikkiaan kävin terapiassa puolitoista vuotta. Myös kotikupla on ollut turvallinen, puolisoni Hannu on ollut korvaamattomana tukena kaikessa.
Kun on masentunut, ei näe missään valoa, jämähtää omaan oloon ja tottuu siihen, Parkkinen kertoo.
–Kuitenkin on hyvä muistaa, että tilanne on väliaikainen ja laittaa itselle pitkän aikavälin tavoite, sitten haastaa itseään päivän tilanteen mukaan. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä toipumisessa. Joskus tuntui, että menin pitkän loikan eteenpäin, sitten tuli taas takapakkia, mutta se kuuluu asiaan.
Lääkitystä hän ei halunnut aloittaa, vaikka se hänelle kirjoitettiin.
–Säästelin sitä viimeiseksi vaihtoehdoksi, jos mitään muuta neuvoa ei enää ole. Lääkitys leikkaa tunteet pois molemmista päistä, kun minä taas ajattelen, että kaikki tunteet ovat sallittuja.
Listalta löytyvät myös seuraavat teesit: usko hyvään, luo uudet rutiinit, pysy liikkeellä ja pyri eteenpäin, älä luovuta, anna kaikkien tunteiden tulla, luota valon löytymiseen, luota vahvuuteesi, kerro ystäville, missä mennään.
SEURASI uupumisesta jotain hyvääkin.
–Vanha navetta koki muodonmuutoksen: se raivattiin, kaikki pinnat laitettiin uusiksi ja se sisustettiin pääasiassa kierrätysmateriaalein. Sinne tuli tiloja erilaisiin käyttötarkoituksiin ja se sai nimekseen Taiteen päämaja. Tuli myös tehtyä kotona paljon pientä remonttia ja laitettua pihaa, esimerkiksi perustin kasvimaan. Järjesteleminen ja uudistaminen oli hyvää terapiaa. Tein aina sen verran kun jaksoin; pahimmillaan jaksoin haravoida viisi minuuttia ennen kuin olin hikimärkä ja aivan poikki. Vaikeimpana aikana kroppa kesti ainoastaan sukkien tikkuamista.
–Koen, että tämä vaihe kuuluu minun elämääni, se on osa polkuani. Se lisäsi ymmärrystäni elämästä. Ei kaikki ole niin mustavalkoista.
Parkkinen palasi töihin viime keväänä. –Työnantaja jousti ihanasti, mutta siedätin itseäni melko ronskilla kädellä työntekoon. Onneksi työni on melko vapaata ja voin pitkälti päättää työaikani itse, kattofirmassa työskentelevä Parkkinen kertoo.
–Teen työn rinnalla useita projekteja yhtä aikaa, ne ovat omissa lokeroissaan. Tarpeen tulleen osaan nyt myös himmata.
–Viime vuonna maalasin paljon tauluja, nyt se on hieman jäänyt. Olen tehnyt musiikkia ja askarrellut koristeasetelmia, joita myyn maanantaina 17. lokakuuta täällä vietettävässä avoimien ovien tilaisuudessa ja 25. marraskuuta järjestettävässä Sääksjärven kylän joulunavauksessa. Molempiin tilaisuuksiin on suunnitelmissa myös leipoa paljon ja tekeillä on havuporoja sekä muita käsitöitä.
Näytelmä työn alla
JÄRVI-POHJANMAAN kansalaisopiston näytelmäryhmä kokoontuu tänä lukuvuonna Sääksjärvellä.
–Mukana on 12 näyttelijää Alajärveltä, Lappajärveltä ja Vimpelistä, kertoo ryhmää ohjaava Maritza Parkkinen. –Saimme mukaan lahjakkaita ja innokkaita tyyppejä! Toissakerralla jaettiin käsikirjoitukset ja viime kerralla hahmot oli jo otettu haltuun.
Näytelmäksi valikoitui Simo Perämäen 2014 kirjoittama kokoillan komedia Tohtorin timmit mimmit. Näytelmässä on päähenkilönä lääkäri Matias Karinko, joka nousee suureen menestykseen, mutta salaperäisen Barbaran ilmestyminen kuvioihin rahaa vaatimaan aiheuttaa skismaa Barbaran sekä tohtorin sihteerin välille.
Näytelmä saa ensi-iltansa 22. huhtikuuta 2023 Sääksjärven Nuorisoseuralla ja näytöksiä on viikon ajan; viimeinen esitetään 30. huhtikuuta.
–Nuorisoseura on näytelmälle todella hyvä paikka. Ennen on oltu kirkonkylän Nuorisotalolla, missä on nouseva katsomo, nyt saan suunnitella äänet toimimaan toisin päin! Sääksjärvellä näytelmäperinne on hyvin pitkä ja rikas, vaikka tässä on viime aikoina ollut hieman taukoa.
Liputusta lastenkulttuurin puolesta
MARITZA Parkkinen lanseerasi 2015 satuhahmo Ninni Kettulin, joka on seikkaillut vuosien varrella tarinoiden ja musiikin parissa. Ninni Kettuli sai nyt kodin Taiteen päämajasta, jonne on lavastettu asuinpaikka niin Satumetsän kuin Kivilouhoskylänkin väelle. Elokuussa Päämajassa järjestetty leiripäivä vei lapset sadun maailmaan ja heidän kädenjälkensä näkyy nyt tiloissa.
–Olen suunnitellut ensi vuodelle Ninni Kettuli -näytelmää. Se sai hyvää potkua leiripäivästä, jossa kirjoitimme lasten kanssa yhdessä tarinan taikaperhosesta. Toivottavasti näytelmää esitetään täällä ensi kesänä.
Lastenkulttuurin vaaliminen on Parkkisen sydäntä lähellä.
–Lapsuus on korvaamaton aika, joka menee niin äkkiä ohitse – sitä tulisi suojella ja vaalia. Nykyään se tuntuu menevän yhä nopeammin ja nopeammin. Lastenkulttuuri kapenee ja ohenee, lasten vaatteetkin ovat yhä aikuismaisempia.
Lasten tehtävä on leikkiä ja mielikuvitukselle tulisi voida antaa tilaa.
–Ettei kaikki tulisi lapsille niin valmiina. Sen sijaan, että lapselle antaa ruudun, voisiko häntä viedä retkelle metsään tai ohjata maalaamaan kiviä tai vaikka leipomaan? Pienetkin asiat voivat innostaa, kun aikuinen antaa samalla omaa aikaansa ja huomiotaan. Samalla kehittyvät sosiaaliset ja liikunnalliset taidot. Lapset ovat taitavia kaikessa, jos heille antaa mahdollisuuden ja kannustaa. Samalla muodostuu erilaisia taitoja ja elämän kestäviä, tärkeitä muistoja.
–Vimpelissä lapsille onkin tarjolla runsaasti monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa.
