–Pojathan sen työn tekivät, Tuomela nauraa. –Minä uskoin ja luotin koko kesän, että mestaruus tulee. Se huokui pelaajien olemuksesta. Itkuahan siinä tuli valtavasti, kun voitto ratkesi. Heikkalan Olli toi Pojan minulle syliin ja otettiin yhteiskuva. Olihan se kesän kohokohta.
Tuomelan ura Vedon vapaaehtoistyössä käynnistyi ajasta, kun omat lapset pelasivat pesäpalloa. Ensin Tuomela sekä hänen puolisonsa Jorma kävivät järjestyksenvalvojan kurssin.
–Monet juhannukset vietettiinkin sitten Kisarannassa ja yritettiin ihmisiä ojentaa, usein tuloksetta.
Viitisentoista vuotta sitten Tuomelaa pyydettiin kokkaamaan Superpesis-joukkueelle. Tapana on, että joukkueen ruokailut toteutetaan vapaaehtoisvoimin Nuorisotalolla silloin, kun talvikaudella on treenileirejä ja pelikaudella pelipäivinä. Siitä saakka hän on ollut mukana lähes joka kerta. Ruokailuja tulee noin 10–15 vuoteen.
–Välillä olin vähän aikaa pois, mutta esimerkiksi sydänleikkauksen jälkeen menin kahden kuukauden päästä takaisin ja nyt olen ollut kokkaamassa, vaikka toinen käsi ei kunnolla toimi ja toinen jalka on katkaistu.
–Yksi syy, miksi päädyin kokkaamaan ja miksi olen vieläkin mukana, on se, että olen laittanut paljon juhlia ihmisille ja tykkään leipoa ja tehdä ruokaa. Kyllä siinä hommassa saa itsekin paljon, vaikka se ottaakin. Joukkueelle on mukava kokata ja heidän kanssa olla, ovat yhteen hiileen puhaltava porukka ja iloisia poikia. On takavuosina siellä istuttu hiljaakin, nenä kiinni lautasessa, mutta nyt on puhetta ja naurua. Kiitos ja palaute tulee suoraan.
Treenien välissä ja ennen peliä ruoka ei saa olla liian tukevaa. Usein tehdään spagettia ja jauhelihakastiketta, joskus toivotaan risottoa tai makaronilaatikkoa.
–Nyt ennen toista finaalipeliä tehtiin lasagnea ja sitä pyydettiin sitten myös finaalipelin alle. Pelin jälkeen voi laittaa vaikka kokolihapihviä ja perunoita.
Ruoat viimeistellään ja tarjotaan Nuorisotalolla, mutta pääosa työstä tehdään jo ennalta kotona, esimerkiksi paistetaan jauhelihat ja pilkotaan salaatit.
–Joskus halutaan tarjota ekstraakin, kahvin kanssa unelmakääretorttua tai marjapiirakkaa. Joskus, jos jollakin on syntymäpäivät, täytekakkuakin.
–Olen yrittänyt rekrytoida mukaan uusiakin tekijöitä, ei meitä ihan kauhean montaa ole, jotka siellä aktiivisesti käymme. Mäkelän Pirjo, Takalan Merja, Lassilan Sirpa ja Laitilan Sari ovat useimmin tekemässä ruokaa, Lönnmarkin Anne-Mari ja meidän Jutta ovat käyneet tiskaamassa.
Naiset muodostavat Tiiviit Veto-fanit -ryhmän, jonka puheenjohtaja Tuomela on. Ryhmä järjestää ruokailujen lisäksi myös siivoustalkoita Saarikentällä, huolehtii siellä ylläpitosiivouksesta kesän mittaan, koristelee kylää finaaleita varten ja auttaa Vedon tapahtumissa. Viime kesänä ryhmä pyöritti Kuntalaisten olohuoneella kahvilaa Pesisfestari-viikon ajan. Aiempina vuosina on vierailtu asumispalveluyksiköissä asukkaita ilahduttamassa.
–Porukalla tekeminen on mukavaa, kun vain saa lähtimet kuntoon, sitä kuulee monesti talkoissakin puhuttavan. Meidän talkoissa on aina tarjolla kahvia ja leipomuksia. Usein tarjoudun leipomaan itse, omista tarvikkeista. Tykkään värkätä. Voihan se kahvi ja pulla houkutella osallistumaan talkoisiin, joskus on hankala saada väkeä mukaan. Silloin kuin kunnanjohtaja oli mukana ja tarjosi ämpäreitä, oli paljon osallistujia.
VAPAAEHTOISTOIMINNAN lisäksi Tuomela tekee vielä joskus leivonnaisia pyynnöstä ja nauttii käsitöistä.
–Täällä tikutaan, minä kudon, Kemistä kotoisin oleva Tuomela naurahtaa.
–Nyt, kun lapset ovat pois kotoa, olisi aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa, mutta näitä vaivoja ja sairasteluja. Loukkasin itseäni ollessani työelämässä ja jouduin jäämään pois töistä. Viimeisimmäksi satutin jalkani ja se tulehtui sen myötä niin, että jouduttiin amputoimaan polven yläpuolelta. On se tanssin harrastajalle kova paikka. Opetin tanssia 18 vuotta. Yhden olen opettanut tanssimaan kyllä vielä pyörätuolistakin käsin.
–Mopolla pääsen kulkemaan melko itsenäisesti ja kotona pärjään melko hyvin pienien muutostöiden ansioista. Vaikka olen positiivinen luonne, kyllä niitä huonoja päiviä tulee. On ollut paljon epäonnisia sattumuksia vuosien varrella.
Osallistuminen ja toimiminen palkitsee ja antaa energiaa, vaikka on työlästäkin.
–Kun menin eka kerran tekemään ruokaa jalan katkaisun jälkeen, oli vastaanotto ihana. Olli sanoi, että minua on muistettu. Jotkut halasivat, osa taputti olkapäähän, että tervetuloa takaisin. Nyt sanoin kotona, että tämä oli viimeinen kesä. Pojat meinasivat, ettei tarvi olla kuin tammi- tai helmikuu, niin alan jo puhella, että jokohan se Sepän Heikki kohta soittaa ja pyytää…
TUOMELA toivoo, että aktiivisia talkoolaisia muistettaisiin joka syksy jotenkin seuran puolesta.
–Nyt väkeä viedään risteilylle, mutta matalan kynnyksen muistamista voisi olla vaikka lahjakortit paikallisiin ruokapaikkoihin tai samanlaiset collegepaidat. Pelaajat ovat muistaneet minua vuosien varrella, 2016 sain Liikalan Mikolta taulun, jossa on mestaruusjoukkueen pelaajien kuva, viime vuonna pelaajat olivat hankkineet kukkakimpun ja lahjakortin. Se oli mukava yllätys. Teen tätä työtä sydämelläni ja nautin mukana olosta, mutta keskipisteenä olemisesta en välitä.
