YLIKYLÄN nuorisoseuralla pidettiin viime keskiviikkona syksyn näytelmästä kertova lehdistötilaisuus. Näyttelijät esittivät kolme kohtausta.
Isä-näytelmä perustuu Florian Zellerin samannimiseen elokuvaan vuodelta 2020. Se kertoo iäkkäästä, muistisairaasta miehestä ja hänen elämästään aluksi perheen parissa ja myöhemmin hoitolaitoksessa.
Ylikyläläisten version tapahtumat on siirretty elokuvan Pariisista Helsinkiin, ja myös hahmojen nimet on suomennettu. Ensi-ilta on tänä lauantaina, 24. syyskuuta.
AARNE-ISÄNÄ nähdään Jouko Mäkinen ja hänen Anne-tyttärenään Katja Ylipelkonen-Puuskamäki ja tyttären miesystävänä Paulina Eero Kankaansyrjä. Muissa rooleissa ovat Heli Kivikangas, Sami Paalanen ja Laura Jokinen.
90-luvulta saakka erilaisia teatterituotantoja Ylikylässä ohjannut Eija-Irmeli Lahti kertoo, että näytelmässä on kolmenlaisia tapahtumia: sellaisia jotka ovat oikeasti tapahtuneet, sellaisia joissa eri asiat sekoittuvat keskenään Aarnen päässä, ja sellaisia joita ei ole koskaan tapahtunutkaan. Kerrontaa tuetaan valaistuksella ja äänimaailmalla siten, että sitä olisi helpompi seurata.
–Jotkut ovat sanoneet, että tämä pitäisi käydä näkemässä ainakin kaksi kertaa. Se ei etene kronologisesti, vaan se on yhtä seittimäinen kuin ihmisen mieli, hän sanoo. –Varsinkin muistisairaalla asiat menevät päässä sekaisin: puuttuu paloja ja asiat vaihtavat paikkaa. Tämä näytelmä on samanlainen. Se on hyvällä tavalla haasteellinen, ja toivon, että ihmiset ottavat sen haasteen vastaan.
OHJAAJA LAHDEN mielestä ollaan tärkeän aiheen äärellä. Hänen oma tätinsä menehtyi muistisairauteen, ja vastaavia kokemuksia löytyy muiltakin työryhmän jäseniltä — sekä varmasti myös katsojilta.
–Jos ajattelemme omaa elämäämme kymmenen vuotta eteenpäin, tämä sairaus valitettavasti tavoittaa yhä useammat meistä, hän sanoo.
Hän kehottaa katsomaan näytelmän rohkeasti etenkin, jos omasta lähipiiristä löytyy muistisairas henkilö, tai jos oma tulevaisuus mietityttää.
–Näytelmässä voi turvallisesti nähdä yhden esimerkin tästä taudista ja pohtia aihetta mielessään, hän sanoo. –Kun tätini sairastui 90-luvun lopussa, tästä taudista ei vielä puhuttu. Nyt onneksi jo puhutaan ja se tunnustetaan. Sitä kautta myös häpeä on toivottavasti vähitellen poistumassa. Tämä on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus.
HARJOITUKSET aloitettiin helmikuussa. Jouko Mäkinen ei muista joutuneensa koskaan menemään yhtä syvälle roolihahmon nahan alle.
–Aarne on ilkeä ja kiltti, hän on arka ja rohkea, hän itkee ja nauraa. Hänessä on monta vivahdetta, jotka on kaikki saatava ulos, hän kuvailee. –Se on tiimityötä, haastavaa meille kaikille. Vanha sanonta kuuluu, että kuningasta näyttelevä ei ole kuningas, jos se porukka, joka on mukana, tee hänestä kuningasta. Porukka tukee Aarnen kulloistakin mielentilaa.
Jukka Varvaksen saappaisiin viime hetkellä hypännyt Eero Kankaansyrjä kuvailee näytelmää haasteelliseksi ja tragikoomiseksi.
–Äitini kuoli kahdeksan vuotta sitten. Hänellä ehdittiin diagnosoida muistisairaus, vaikka se ei ehtinyt pahaksi päästäkään ennen kuin hän menehtyi, hän kertoo. –Tämä ei ole mikään helppo homma, mutta tykkään tehdä tällaisia. Eikku on hyvä ohjaaja. Hän on tosi tiukka: mitään ei tehdä sinne päin, vaan juuri näin ja justiin. Hänen ohjauksessaan on helppo olla, koska hän opastaa tarvittaessa vaikka kädestä pitäen.
Katja Ylipelkonen-Puuskamäellä ei ole kokemusta muistisairaudesta. Hän kertoo, että näytelmä on avannut hänen silmiään sairauden suhteen.
–Olen tajunnut, että sairastuneet eivät ole kaikki samanlaisia. Omaisen näkökulmasta olen tajunnut ristiriidan omassa roolihahmossanikin: totta kai sä teet kaikkesi oman isäsi hyväksi, mutta eihän omaa elämää voi jättää elämättä. Toivottavasti myös omaiset, jotka katsovat näytelmän, ymmärtävät että on ok tehdä omiakin juttuja.
MUKANA näytelmän teossa ovat olleet Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys sekä sairaanhoitaja, ylemmässä ammattikorkeakoulussa ikääntymisen asiantuntijaksi opiskeleva Anne-Mari Mäki-Valkama.
Heidän avullaan katsojille tarjotaan myös ”vähän kättä pidempää” muistisairauden kohtaamiseksi ja sen kanssa elävän läheisen tukemiseksi. Osan näytöksistä jälkeen katsojilla on mahdollisuus osallistua keskustelutilaisuuteen, jossa käsitellään muistisairauden herättämiä tunteita. Lisäksi nuorisoseuralla järjestetään marraskuussa yleisölle avoin luentotilaisuus, jossa ammattilaiset kertovat muistisairauksista.
–Nettiin tehdään lisäksi palautesivut, mihin voi kirjoittaa ajatuksiaan, tai sitten palautetta voi antaa myös mulle sähköpostitse tai puhelimitse, Mäki-Valkama kertoo. –Näistä kaikista kerään materiaalia opinnäytetyöhöni, joka käsittelee suurilta osin läheisen tunteita siitä, kun muistisairaus tulee perheen arkeen.
