Elokuvia on esitetty tähän mennessä tuhansille katsojille lähinnä Etelä-Pohjanmaalla. Koronapandemia vaikeutti filmien levittämistä, mutta elokuvafriikki Ilkka Peuran myötävaikutuksella ne saatiin myös korona-aikana elokuvateattereihin. Rehtori Leea Keto kertoo, että elokuvien sarjaksi muokkaaminen sujui yllättävän helposti. Rytmi oli sopiva, joten lisäkuvauksia ei tarvittu. Ja tarinassa on edelleen niin monta avointa juonen kulkua, että jatkon tekeminen olisi mahdollista.
KOLMESSA jälkimmäisessä elokuvassa oli mukana lappajärveläinen Katri Aho, jonka roolihenkilö on Tyyne Tellervo Jauhojärvi. Roolihahmo työskenteli ensin baarineitona, mutta toimi sittemmin osakkaana retriittejä ja muuta toimintaa järjestävässä hyvinvointikeskuksessa.
–Tyyne Tellervo on hyvinkin sanomaan kärkäs ikäneito, jolla on vahvat ajatusmaailmat. Hyvin me on tultu toimeen. Ohjaaja Jukka Mäkinen antoi vapaat kädet luoda hahmon. Sitä paitsi työkaveri sanoi, että sinähän olet ihan samanlainen töissä, naurahtaa Aho.
KOULUNKÄYNNINOHJAAJANA sekä aamupäivä- ja iltapäiväohjaajana alakoululla toimiva Aho on näytellyt aikaisemmin teatterissa.
–Vähän hirvitti lähteä mukaan, kun Jarmo Kumpula soitti ja sanoi, että minulle olisi rooli elokuvassa. Hahmona Tyyne oli ookoo, mutta elokuvaprosessi ei. Mihin olen oikein pääni pistänyt, mietin. Nuo toiset osaa ”nuan vaan”, muistelee Aho alun epäröintiään.
Vei aikaa oppia, että jos repliikki menee väärin, se voidaan kuvata uudestaan. Aho oli aikaisemmin tehnyt teatteria, jossa repliikin pitää aina mennä oikein. Elokuvaa tehdessä repliikki saattoi koostua kolmesta sanasta, ja nekin sai sanottua kolmella otolla eri järjestyksessä. Leikkausvaiheessa niistä sitten poimittiin paras.
–Elokuvan teossa sitä rupesi hyväksymään, että maailma ei lopu, vaikka ei onnistukaan heti. Aina voi ottaa uudestaan. Ja oli ihana huomata, ettei ne muutkaan aina onnistu saman tien, Aho kertaa elokuvanteon oppimisprosessia.
Teatteriin verrattuna elokuvassa tekeminen on hienovaraisempaa ja eleet pienempiä.
–Porukka oli aivan mahtavaa, ja kokemusta oli laidasta laitaan, aktiivinäyttelijöistä ensikertalaisiin. Vanhana mummuna tätä voi vielä muistella ja olla ylpeä, että olen osallistunut tällaiseen, summaa Aho.
AHO miettii, että elokuvien ja niistä toteutettavan sarjan yksi arvo on, että se tallentaa täkäläisiä maisemia jälkipolvien nähtäväksi. Nimistö on Kivitipusta Hunurinjärveen oikein. Nykyään ympäristö muuttuu niin nopeaan tahtiin, että on kulttuuriteko tallentaa pohjalaisia miljöitä taloineen, maisemineen ja yrityksineen elokuviin.
Aino Alppinen
