Muistisairaudesta kertova Isä perustuu ranskalaisen Florian Zellerin samannimiseen näytelmään ja elokuvaan. Ohjaajana on vanha tuttu Eija-Irmeli Lahti, joka on tehnyt Kortesjärvellä jo toistakymmentä näytelmää.
Lavalla sukelletaan muistisairaan Aarnen (Jouko Mäkinen) sirpaloituvaan mieleen. Vanhan miehen mielestä kaikki on hyvin, ja tytär hössöttää turhaan. Hän ei kuitenkaan ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu, eikä tunnista ihmisiä, jotka käyvät hänen kotonaan.
Anne (Katja Ylipelkonen-Puuskamäki) puolestaan on huolissaan isästään ja on ottanut tämän luokseen asumaan. Yhä enemmän on päiviä, jolloin isä ei tunnista edes häntä. Anna kamppailee sen tuskan kanssa, mistä löytää isälle hyvä hoitaja. Hän pohtii, olisiko isälle parempi olla hoitokodissa.
KOHTAUKSIA on kolmenlaisia: sellaisia jotka ovat oikeasti tapahtuneet, sellaisia joissa eri asiat sekoittuvat keskenään Aarnen päässä, ja sellaisia joita ei ole koskaan tapahtunutkaan. Tarina ei myöskään etene kronologisesti. Kerrontaa kuitenkin tuetaan taitavasti esimerkiksi valaistuksella ja äänimaailmalla siten, ettei sitä ole lainkaan vaikea seurata.
Mäkisen ja Ylipelkonen-Puuskamäen näyttelijäntyö päärooleissa on erinomaista. Aarne käy kahden tunnin ja viiden minuutin aikana läpi lähes koko ihmisen tunneskaalan: hän itkee, nauraa, iloitsee, suree; hän on kiltti, äkäinen, rohkea ja arka. Rooli on vaativa, mutta Mäkisen suoritus tempaa mukaansa. Ylipelkonen-Puuskamäen vahvana tyttärenä on niin ikään hieno.
Muissa rooleissa nähdään Eero Kankaansyrjä, Laura Jokinen, Heli Kivikangas ja Sami Paalanen. Myös he tekevät hyvää työtä.
VAIKKA aihe on aika synkkä, mukana on paljon arkista, Aarnen persoonallisuuden ja muistisairauden törmäyksestä kumpuavaa huumoria. Mäkinen osoittaa myös lahjansa fyysisen komedian saralla. Vakavan ja hauskan välillä tasapainoillaan kuitenkin onnistuneesti, eikä kyse ole mistään farssista. Näytelmän ei tarvitse naurattaa, jotta siitä voisi pitää, koska sen emotionaalinen ydin on kyllin vahva.
Anne uhraa isänsä eteen paljon, vaikka isä haluaisi Annen sijaan mieluummin nähdä toisen tyttärensä. Moni katsoja elää varmasti itsekin vastaavassa tilanteessa, ja näytelmä kysyykin, missä vaiheessa on lupa päästää irti ja keskittyä välillä omaan elämäänsä.
Näytelmä haastaa myös miettimään, miten muistisairaan kanssa pitäisi keskustella, sillä usein tuntuu, etteivät Aarnen sairaanhoitajatkaan oikein osaa puhua hänelle. Näytelmää on valmisteltu yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen kanssa, ja sen ohjelmalehtisessä on kokonaisen sivun verran ohjeita muistisairaan kohtaamiseen.
YLIKYLÄLÄISTEN uusinta näytelmää voi suositella lämpimästi. Se on koskettava ja hauska, ja näyttelijät ovat erinomaisia. Näytöksiä on joka viikko marraskuun loppupuolelle asti.
Näytelmä palkittiin muistiystävällisyydestä
NÄYTELMÄN päätyttyä ylikyläläiset pokkasivat vuoden 2022 muistiystävällinen teko -palkinnon Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistykseltä.
Muistiyhdistyksen perusteluissa kerrotaan, että näytelmä tarjoaa teatteritaiteen keinoin katsojalle avaimia oivallukseen ja kenties häivähdyksiä kokemuksista, joista voidaan oppia sitä, mitä muistisairaus on itse sairastuneelle ja lähipiirille.
Sen lisäksi huomionosoitusta perustellaan sillä, että ylikyläläiset tekevät näytelmätuotannon yhteydessä paljon muutakin muistiystävällistä vaikuttamistyötä: yhdessä muistiyhdistyksen ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kanssa muistisairauksista kiinnostuneille tarjotaan muun muassa maksuttomia luentoja sekä keskusteluapua puhelimitse. Isän näytöksissä on myös ”aulaisäntä” tukemassa ja auttamassa esitykseen tulevia.
PANDEMIAN vuoksi muistiystävällinen teko -palkintoa ei jaettu viime vuonna. Sen takia sen sai tänä vuonna kaksi toimijaa: ylikyläläisten lisäksi se jaettiin myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin muistisairaan palveluketjun laatineelle työryhmälle.
Sairaanhoitopiirin nettisivuilta (https://palvelupolku.epshp.fi/palveluketju/muistisairaan-palveluketju/) löytyvä palveluketju on uraauurtava Suomessa. Se tarjoa tietoa niin muistipulmista kiinnostuneille, muistisairaille läheisineen kuin ammattilaisillekin. Palveluketjua laadittaessa otettiin huomioon käytännön kokemuksia ja kehittämisehdotuksia myös sairastuneilta ja läheisiltä. Laajaan, moniammatilliseen ja maakunnalliseen työryhmään kuuluivat muun muassa ylilääkäri Pauliina Pippola ja kehittämissuunnittelija Virve Rinne.
