Veikko Leväniemen kirjoituksessa (JS 29.3.) ei puhuttu sanaakaan kohtalokkaasta ns. “Vihreästä kortista” joka useissa kirjoituksissa oli hänen mielestään Vimpelin keskustan suursaavutus, koska vain se takasi Soinin ja Vimpelin säilymisen itsenäisinä kuntina. Kyseinen “kortti” oli valtioneuvoston uniikki erivapaushyväksyntä Alajärvelle, Soinille ja Vimpelille muodostaa yhteistoiminta-alue perusturvassa, vaikka asukasmäärä ei sitä edellyttänyt.
Tästä illuusiosta pidettiin Vimpelin silloisen puheenjohtajiston toimesta fanaattisesti kiinni ympäten siihen tarpeettomasti kaikki muutkin kunnalliset lautakunnat. Tarvittiin kuusi äänestystä valtuustossa ja konkurssiuhka ennen kuin yhteistoimintamyllynkivi kirposi kaulaltamme keskustan taipuessa pakon edessä!
Korvaamaton apu löytyi Soinista, kun he, kuten Haloo Vimpeli sekä perussuomalaiset, näkivät tilanteen toivottomuuden jatkaa yhteistoimintaa, Vimpelin velkamäärän paisuessa pilviin. Soinilaiset purkivat perusturvayhteistyön liittymällä Pihlajalinnaan. Se tiesi kuolinkelloja yhteistoiminta-alueelle.
Entisessä Neuvostoliitossa oli politbyroon jäsenenä Suslov-niminen ideologi. Hänen tehtävänsä oli selittää 180 asteen käännökset puolueen politiikassa parhain päin ja kävihän se häneltä samoin kuin hänen edeltäjältään Otto Ville Kuusiseltakin. Käyhän se meillä Vimpelissäkin kuin tyhjää vaan, kun Seinäjoelta tilataan.
Ensio Uusitupa
Vimpeli
