KORTESJÄRVEN vanhaa puukoulua alettiin viime viikolla siirtää uudelle paikalleen Tapulipuistoon. Keskiviikkona oli jo siirretty pienempi osa, mutta perjantaina päästiin näyttävään työvaiheeseen, kun rekan erikoislavetille nostettu koulurakennuksen vanhempi, vuonna 1895 rakennettu puolikas lähti matkaan noin kello 12.40.
Pari tuntia ennen operaation alkua urakoitsija E. Paloniemi oy:n nimikko Esko Paloniemi ja nykyinen toimitusjohtaja Jarno Paloniemi ehtivät kertoa lyhyesti suunnitelmistaan.
–Koulu koostuu kahdesta eri aikakauden osasta, joiden yhteispaino oli alun perin yli 300 tonnia. Kun se purettiin ja otettiin eristeet pois — mikä oli raskasta, hiekkaa, turvetta — painoa saatiin pois jopa 170 tonnia, Esko Paloniemi sanoo. –Sen jälkeen osien paino jäi 60 tonniin per kappale, mikä saatiin nostettua lavetille neljällä nosturilla. Koulun alla lavetilla on vielä palkit, joiden kanssa yhteispaino on noin 80 tonnia.
Projektia oli valmisteltu kaksi ja puoli kuukautta. Töissä oli työvaiheesta riippuen viidestä kymmeneen henkeä.
Koulun puolikasta ei vielä perjantaina viety paikoilleen Tapulipuistoon, vaan se jätettiin vielä kunnantalon pihalle.
–Seuraavaksi liimataan nuo luonnonkivet anturoiden päälle. Koulua ei voi siirtää paikoilleen ennen kuin luonnonkivet on pantu sinne. Niitä aletaan liimata maanantaina (19.9.), selitti Mauri Jokela Kortesjärvi-seurasta.
Koulun toinen puolikas siirretään sen jälkeen.
–Seuraava vaihe on sitten löytää rahoitus siitä eteenpäin, Jokela sanoi. –Ajatuksenahan on, että siitä tulee jääkärimuseo.
PALONIEMILLÄ on kokemusta rakennusten siirtämisestä. Samalla tekniikalla yritys on aiemmin nostanut muitakin kokonaisia mutta Kortesjärven koulua pienempiä rakennuksia. Muita rakennuksia on esimerkiksi vedetty useita kilometrejä isoista tukeista tehtyjen suksien päällä tai purettu hirsi hirreltä.
Eräs tekniikka on myös haalaus, jossa rakennus nostetaan palkkien päälle ja sitä hinataan sivusuunnassa. Niin tehtiin kymmenkunta vuotta sitten 200 tonnia painaneelle Vihannin asemalle, jota piti siirtää pohjoisen kaksoisraiteen alta 11,7 metriä.
IHMISIÄ oli kokoontunut sankoin joukoin seuraamaan operaatiota. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo tuntikausia ennen sen alkua.
Seurakuntatalon pihalla istuskellut Jorma Kivikangas oli saapunut puoli kymmenen aikoihin.
–Kouluaikoina täällä pidettiin aina koulujen väliset hiihtokilpailut. Siitä tämä koulu on jäänyt mieleen, hän sanoi. –Kun kaikki täältä hajoaa, niin onhan se kiva, kun laitetaan jotain uuttakin.
Useampi katsoja totesi, ettei heidän rehellinen mielipiteensä koulun siirrosta olisi painokelpoista tekstiä. Päivi ja Terttu halusivat kommentoida asiaa vain etunimillään.
–Ihmetellään vaan, onko tässä järkeä vai ei. Se maksaa paljon. Antaisi lapsille ne rahat, Päivi sanoi.
–Tai vanhuksille, Terttu lisäsi. –Ihan kaikella kunnioituksella vanhaa rakennusta kohtaan. Onhan se ihan ok säilyttää, mutta onko siirto tarpeellinen?
