– Ensimmäiset Kerttuanjärven juoksut järjestettiin vuonna 1974. Tapahtumaa järjestettiin 30 vuotta putkeen, jonka jälkeen tuli 15 vuoden paussi. Perinnettä on nyt, ennen ja jälkeen koronan, viritelty uudelleen käytäntöön. Kerttuanjärven juoksuista on aikanaan moni nuori hakenut vauhtia ja myöhemmin menestynyt SM-tasolla asti, kertoo tapahtumajärjestelyissä mukana oleva Aimo Järvelä.
Järjestävä taho toivookin, että kisa herättäisi kiinnostusta jälleen erityisesti nuorten keskuudessa. Sekä lasten että aikuisten sarjoissa palkitaan kolme parasta, mutta kaikki osallistujat saavat Evijärven Urheilijoiden satavuotisjuhlamitalin.
– Kisareitin varrella on muuten Kerttuanjärven komein paikka, 400 metriä pitkä silta, joka ylitetään. Siinä kannattaa jo vähän katsella maisemiakin, kehottaa Järvelä.
TANSSIT tanssitaan perinteisesti tapahtumapäivän iltana Alapään nuorisoseuralla. Tansseilla on nuorisoseuran historiassa pitkät perinteet. Vuonna 1945 tanssittiin sen huvimajassa ensimmäiset tanssit.
– Kattoa ei vielä tuolloin saatu rakennettua, kun oli pulaa sekä rahasta, että rakennustarvikkeista, mutta tanssin hurmaa se ei haitannut. Huvimajalla alettiin 70- luvun puolessa välin järjestämään myös naistentansseja. Alkuun haku oli vuoro-keskiviikkoisin miehillä ja naisilla. Pian kuitenkin osoittautui, että naistentanssit vetivät väkeä yhä enemmän, joten siirryttiin kokonaan naistentansseihin, jotka saivat lempinimen Mantamyrskyt. Näillä Vasikka-aho ja Huvimaja nousivat koko Suomen tanssikansan tietouteen. Tanssit olivat todella suosittuja siihen saakka, kunnes tanssien suosio hiipui koko maassa. Nyt haluamme jälleen herätellä tanssikulttuuria uudestaan henkiin, kertoo Nuorisoseuran sihteeri Raija Perkkalainen.
Myös nuorisoseuran päärakennuksessa on tanssittu monet tanssit. Aimo Järvelä muistelee tanssien kulta-aikaa, jolloin tuli nuorena poikana oltua jopa tiskijukkana, ennen kuin varsinaiset dj:t edes oli keksitty.
– Muistaakseni joskus vuoden 1958 jälkeen keksittiin kaverin kanssa soitella levyjä tansseissa. Silloin oli pinnalla Laila Kinnusen Lazzarella ja sitä sai soitella monta kertaa illassa yleisön pyynnöstä, muistelee Järvelä.
Vuosikymmeniä sitten oli tapana maksaa palkka artistille käteisenä suoraan illan kassasta. Järvelän mieleen on erityisen hyvin jäänyt toukokuinen yö, kun hän kaivoi eräälle Suomen suositummalle naisartistille kassasta illan palkkiota, 20 000 markkaa.
– Eipä olisi tuotakaan hetkeä saanut kokea, ellei olisi vapaaehtoisena tässä mukana. Monta ikimuistoista kokemusta olen Nuorisoseuran ansioista saanut, sanoo Järvelä.
– Sekin on jäänyt mieleen, kun Danny oli täällä vuosikymmeniä sitten naisia villitsemässä. Tanssikansaa ärsytti, kun lavan edessä oli lauma naisia fanittamassa. Minulta sitten käytiin kysymässä, että koska tuo Danny oikein lähtee pois, että päästään tanssimaan, nauraa Perkkalainen.
