TUUHETIN ravintolasalissa Evijärvellä on totuttu näkemään kuvataidetta. Uusimpana vuorossa on Evijärvellä lapsuutensa viettäneen, Soinissa nykyisin majaansa pitävän Reijo Kivijärven näyttely. Naivistisista kansankuvauksistaan ja realistisemmista maisemistaan tunnettu taiteilija oli kiinnittämässä maalauksiaan ravintolan seinille viime torstaina.
Kivijärvellä on kesäisin kotikunnassaan Soinissa jatkuva näyttely, ja hän on ollut muutaman kesän ajan mukana myös viiden naivistin yhteisnäyttelyssä, joka oli tänä vuonna Kuhmoisissa. TuuHetiin hän toi taulujaan ravintolan pyynnöstä. Niitä voi käydä katsomassa vuoden loppuun asti.
–Pidän itseäni evijärveläisenä vieläkin, vaikka asuin Särkikylässä vain 12-vuotiaaksi asti, ja muutin pois jo vuonna -70, hän naurahtaa. –Aina se rinnassa läikähtää, kun tulen tänne käymään.
KIVIJÄRVI on maalannut ammatikseen jo 41 vuotta. Hän kuvaa töissään kadonnutta maalaiskylien elämää. Uransa alussa 80-luvulla hän kierteli paljon autollaan syrjäkylillä tallentamassa vanhoja pohjalaistaloja ja niiden pihapiirejä.
–Ne olivat jo silloin autioita, mutta maalauksissani laitoin niihin elämää ja muistelin lapsuuttani. Nyt ne rakennuksetkin ovat jo melkeinpä hävinneet. Tämä kulttuurimaisema on muuttunut 40 vuoden aikana paljon, hän pohtii.
–Mielestäni 60-luku oli hyvin onnellista aikaa. Vaikka se oli aineellisesti köyhää, se oli henkisesti rikasta, ja elämä oli silloin vielä yhteisöllistä. Ihmiset auttoivat toisiaan ja elettiin omavaraisesti. Muistelen sitä elämää näissä tauluissani. 60-luvun lopulla tuli suuri rakennemuutos, kun väki alkoi karata Ruotsiin ja asutuskeskuksiin.
Nykyisin tällaisten maisemien maalaaminen on jäänyt vähemmälle, eikä niillä ole enää niin kovin paljon kysyntääkään.
–Se sukupolvi, jolla on tunnesiteitä siihen maisemaan, on jo ikääntynyttä. Nuoriso ei ehkä kaipaa sitä samalla tavalla.
KUN hän muutti Turusta Soiniin vuonna 1986, maisemataulujen rinnalle tulivat naivistisesti tyylitellyt kansankuvaukset. TuuHetin seiniä koristelevilla maalauksilla on sellaisia nimiä kuin ”Kaikkien anoppien unelmavävy”, ”Akkaa ulkoiluttamassa” ja ”Peräkylän viimeinen kylähullu”.
Hän kertoo, että naivismi on tällä hetkellä nousussa. Hän oli lähes kolme vuosikymmentä mukana Iittalan naivisminäyttelyssä, ja sinä aikana paljon on muuttunut.
–Vuonna -94, kun oli siellä ensimmäisen kerran, se oli hyvin suppea se piiri, joka ymmärsi naivismia ja uskalsi ostaa sitä seinälleen. He olivat yleensä vähän varttuneempia pariskuntia, jotka olivat tottuneet käymään näyttelyissä. Mutta tänä päivänä nuorisokin ostaa naivismia. Korona-aikana se on vielä korostunut, ja kun maailmantilannekin on muutenkin tämmöinen epävarma, ihmiset kaipaavat vähän piristystä ja iloa seinilleen.
OMASTA mielestään Kivijärvi on tällä hetkellä luomistyössään parhaimmillaan.
–Nytkin on kova hinku maalaustelineen ääreen, mutta tuntuu että kun ikää tulee, samalla tulee aina vain enemmän kaikkea muutakin, eikä enää kerkeä maalata niin paljon kuin haluaisi. On niin paljon harrastuksia, ja perinnekyläni kunnossapitäminen Soinissa vie pirusti aikaa.
Kivijärven koti Soinissa on perinnekylä, jonka hän on rakentanut omin käsin 30 vuoden aikana. On sanottu, että hän elää samalla tavalla kuin taulujensa ihmiset.
–Koronan aikaan siellä kävi enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin. Kun kaikki tilaisuudet ja ulkomaanmatkat parin vuoden ajalta olivat peruuntuneet, ihmisillä oli sitten aikaa käydä meillä. Taulukauppakin on käynyt hyvin, kun ihmisten rahat olivat säästyneet.
