1.9.2022 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa vihittiin virkaan ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman. Juhlavuonna keskiössä ovat erityisesti diakonian vihkimysvirka, ammatillinen diakoniatyö sekä kaikki diakonian toimijat. Itse diakonia-termi juontuu kreikan kielestä, ja sitä käytettiin tarkoittamaan yleensä palvelua ja palvelutehtävää. Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista.
–Näyttelyssä on haluttu tiivistetysti kertoa sekä Suomen kirkon että Vimpelin seurakunnan tekemästä diakoniatyöstä. Jälkimmäisestä saatiinkin mielenkiintoisia poimintoja pitkäaikaisen diakonissan Eeva Harjun avustuksella, valottaa Vimpelin seurakunnan diakoni Johanna Rauhala näyttelyn sisältöä.
EEVA HARJU aloitti työnsä Vimpelin seurakunnan diakonissana vuonna 1976. Silloin käytettiin vielä nimitystä seurakuntasisar. Harju muistelee työn alkuaikoina liikkuneensa kotikäynneillä seurakunnan omistamalla polkupyörällä aina Hallapurolla asti. Alkuvaiheessa työnkuvaan kuului myös sairaanhoidollista työtä, kuten esimerkiksi verenpaineen mittausta, joka jäi vähitellen kunnallisen terveydenhoidon tehtäväksi.
Työvuosiensa tehtävistä Harju mainitsee mieluisina kerhot ja leirit kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille. Diakoniaseuroja pidettiin ahkerasti kodeissa eri kylillä. Seurakuntatalolla järjestettiin muun muassa pitkän iän pitoja, jotka olivat Kultaisen iän kerhon toimintaa yhdessä SPR:n kanssa. Diakoniatyöhön kuuluivat ja edelleenkin kuuluvat muun muassa kotikäynnit, hartaudet eri asumisyksiköissä, koulujen aamunavaukset, syntymäpäiväkäynnit, retkitoiminta ja Yhteisvastuukeräys.
−Diakonia kohtaa ihmisiä ja kokoaa heitä yhteen. Yhtenä toiminnan muotona on myös taloudellinen avustaminen, tiivistää Rauhala.
HÄN mainitsee nykyisistä työmuodoista myös muun muassa keittolounaat sekä keväällä aloitetun naisten raamattupiirin, joka jatkuu syksyllä seurakuntakodilla. Tämän päivän haasteiksi diakoniatyössä Rauhala nimeää taloudelliset uhkakuvat.
–Juuri tällä hetkellä mietityttää inflaatio, joka varmasti tulee näkymään vimpeliläisissä talouksissa. Lisäksi EU:n aineellinen ruoka-apu on nyt päättynyt. Tullaan siirtymään ruokakortteihin, mutta se ei tapahdu vielä tämän vuoden puolella. Positiivisiakin näköaloja on. Keväällä diakoniatyö keräsi Ukrainasta sotaa paenneille hygieniatarvikkeita.
Rauhala sanoo olevansa edelleen vaikuttunut tuloksesta.
–Keräys onnistui yli odotusten. Se oli mahtava näyttö vimpeliläisten yhteisöllisyydestä.
Kirjaston näyttelyn yhteydessä on kysely, jossa saa kertoa toiveensa ja terveisensä diakoniatyölle.
–Voi olla myös suoraan minuun yhteydessä. Kirkon diakoniatyö koskettaa kaikkia, ei tarvitse olla kirkon jäsen ottaakseen diakoniin yhteyttä, kannustaa Rauhala.
Kaija Hurmerinta
