Poliisissa ongelma on tiedostettu ja se on yksi ongelma muiden joukossa.
–Poliisille tulee lisääntyvässä määrin ilmoituksia muilta liikkujilta, jossa kyse on epävarmasta kuljettajasta, joka ilmenee usein ikääntyneeksi, kertoo ylikonstaapeli Jaakko Nygård Seinäjoen poliisiaseman lupayksiköstä.
–Jos kuljettaja on jo vaaraksi itselleen tai muille tiellä liikkujille, ollaan viranomaisten osalta jo tavallaan myöhässä. Poliisille tulleen ilmoituksen ja poliisin tekemien omien havaintojen pohjalta poliisilla on kuitenkin mahdollisuus toimia ja varmistaa, että vastaavaa vaarantamista ei enää sattuisi uudelleen. Usein aikaistettu ajoterveystarkastus tai sujuvan ja turvallisen ajamisen varmistamiseksi suoritettava ajokoe, tuo esiin puutteet ajoterveyden tai -taidon suhteen.
Ajo-opettaja Leevi Harju seuraa liikennettä lähietäisyydeltä useita tunteja päivässä. Hänen huomioidensa mukaan useimmiten ikäihmisten aiheuttamat vaaranpaikat ovat liikenteessä tilanteita, joissa liikennevirtaan liitytään ehkä hieman pieneen väliin, eikä sitten olekaan kiirettä pois takaa tulevien alta. Myös auton parkkeeraaminen voi tuottaa hankaluuksia.
–Pysäköidessä kannattaa ennakoida, kuinka tilasta pääsee pois helposti ja turvallisesti. Kiertoliittymissä näkee eniten erikoisuuksia, kun on ajettu monta kymmentä vuotta tietyllä tavalla ja sitten tule uusia juttuja. Toki nuoretkin erottuvat siinä, mutta eri syistä.
AJOKYVYLLÄ tarkoitetaan ihmisen toimintakykyä liikenteessä, siihen sisältyvät muun muassa näkö, motoriikka ja kognitio. Ajokyky saattaa heikentyä sairastumisen tai lääkityksen myötä, onnettomuuden seurauksena tai ikääntymisen myötä. Tärkeitä kriteerejä ajokyvystä ovat reaktio- ja päätöksentekonopeus, ahtaisiin paikkoihin pysäköiminen sekä peruutustarkkuus, kertoo Liikenneturva. Jos niissä alkaa ilmetä häiriöitä, kannattaa selvittää, missä on vika ja onko ajamista turvallista jatkaa.
–Tässä on syytä muistaa, että tässä ajoterveys koskee kaikkia tapauksia, myös muita kuin ikäihmisiä. Puhutaan siis mielenterveyden ongelmista, päihteistä ja esimerkiksi sairauskohtauksista; kaikista sellaisista ajoterveyteen liittyvistä, jotka vaikuttavat kuljettajan toimintakykyyn, toteaa Jaakko Nygård.
Liikenneturvan mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että terveiden iäkkäiden harkitseva autoilu on turvallista. Iäkkäänä tiedostetaan yleensä omat toimintakyvyn muutokset ja ajetaan sen mukaan: vältetään ruuhkia ja huonolla kelillä ajamista sekä käytetään tuttuja reittejä, joilla ajaminen sujuu.
Toisaalta ikääntyessä reaktioajat pitenevät, niska ei enää käänny, näkö ja kuulo heikkenevät – pimeässä ajaminen on vaivalloista ja vaarallistakin. Voi ilmetä muistisairauden oireita ja älyllisten toimintojen heikkenemistä. Kohtausriski vaikuttaa ajokykyyn – on kyseessä sitten rytmihäiriö, pyörtyily, huimaus, epileptinen kohtaus tai diabeetikon verensokerin lasku.
AJOKORTISTA luopuminen on monelle iso asia ja elämänmuutos, tietää Järvi-Pohjanmaan terveyspalvelujohtaja Ioannis Stogiannidis.
–Ajokortti ei ole ihmisoikeuskysymys eikä subjektiivinen oikeus, vaan täytyy huomioida vastuullisuus. Jos herää huolta ajokyvystä, on hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin, jolloin asioille voidaan tehdä jotain.
Kortin menettäminen saattaa huolestuttaa etukäteen.
–Tuttavani, joka opiskeli lääkäriksi, kertoi että ihmiset pelkäävät mennä tutkimuksiin, koska pelkäävät että kortti viedään pois. Toisaalta eräs tuntemani ammattiautoilija luopui itse ajokortistaan terveydentilan muuttuessa, se oli ammattikuskin ammattimainen päätös, kertoo Harju.
Yli 90-vuotiaista aika moni luovuttaa ajokortin vapaaehtoisesti.
–Monet ikäihmiset sanovat näistä asioista puhuttaessa, että ajavat vain lyhyitä matkoja ja että ovat varovaisia. On myös heitä, jotka kertovat ajaneensa useita vuosikymmeniä ilman tapaturmia. Silloin saatan sanoa, että ajattele, jos vastaan tulee nuori perhe ja sattuukin onnettomuus – onko se riskin arvoista? Aina pitäisi miettiä turvallisuutta: sekä itselle, että muille kuljettajille. Jos tapahtuu onnettomuus, anteeksipyyntö ei riitä, Stogiannidis toteaa.
Hänen mukaansa monelle ajokortti on itsetuntoasia, mutta usein kyseessä on sekin, että harvaan asutulla alueella omasta autosta luopuminen hankaloittaa elämää. Silloin täytyy miettiä vaihtoehtoja.
–Jos vain mies on perheessä ajanut, vaikka puolisolla olisikin kortti, se on ongelma. Olisi hyvä, että nainen, jolla on kortti, mutta joka ei ole ajanut paljon, kävisi vaikka muutaman tunnin ajokoulussa kertaamassa perusteita – koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Puoliso on joskus hieman huono opettaja.
Myös Harju suosittelee ennakoimaan äkillisiä elämänmuutoksia ja pitämään huolen molempien puolisoiden ajokyvystä.
–Jos ajokortista joutuu luopumaan, voidaan selvittää, kuinka kyydit saadaan hoidettua. Asiointikyyti, Kela-taksin ja vammaislain mahdollistamat palvelut ovat vaihtoehtoja, usein myös perheeltä ja tuttavilta voi saada apua, kertoo Stogiannidis.
JOS omainen on huolissaan läheisensä ajokyvystä ja -terveydestä omaisen osalta, ei tarkastusaikaa ole tulossa, kannattaa yrittää puhua läheiselle.
–Emme voi pakottaa, mutta jos potilas suostuu, teemme kellotaulutestit, perusjutut tarkistetaan, katsotaan lääkitys, koska joskus lääkkeet voivat aiheuttaa sekavuutta, pohditaan, onko tilanne väliaikainen vai pysyvä. Jos ei näytä hyvältä, voi mennä ajokokeeseen tai muistihoitajan laajempiin tutkimuksiin ja verikokeisiin. Hippovitaminoosi eli matala folaatti, matalat D-vitamiini tai hemoglobiinitasot voivat aiheuttaa ongelmia. Myös silmälääkärillä käynti voi auttaa.
Huoli ajokyvystä voi nousta esiin lakisääteisen lääkärintarkastuksen yhteydessä, samoin jos terveydentila muuttuu.
–Jos muistihäiriöepäilystä ei ole etukäteistietoa, sitä voi olla vastaanotolla vaikea havaita. Kokemuksesta olen huomannut, että ne, jotka tietävät tai epäilevät muistihäiriötä, mutta eivät halua sitä myöntää, voivat käyttäytyä erikoisesti; ovat humoristisia tai haluavat nopean tarkastuksen.
–Terveyskeskuksessa kokeneet lääkärit yrittävät olla samalla linjalla ja tiukkoina, nuorempi lääkäri on usein vielä tiukempi, koska koulussa on annettu tarkat ohjeet. Alzheimer-potilaat voivat yrittää mennä yksityiselle saadakseen helpommin puhtaat paperit.
Harjun mukaan nuorille kuljettajille tuotetaan materiaaleja oman toiminnan arvioimisesta.
–Sama voisi olla ikäihmisille. Omia ajoja voi käydä läpi ja miettiä, meinaako sykkeen nostoja ja muiden tööttäyksiä liikenteessä tulla. Ei tarvitsisi aina mennä poliisin ja lääkärin kautta eli itsetutkiskelua hyvä olla mukana.
Paljon on jo tehty tietoisuuden lisäämiseksi, kertoo Jaakko Nygård ja painottaa yhteistyön merkitystä.
–Tätä ikääntyviä kuljettajia koskevaa ongelmaa pohtivat monet muutkin tahot kuin vain poliisit, kuten ikäihmisen läheiset ja hoitohenkilöstö. Mitä enemmän tätä ajoterveysasiaa käsitellään yhdessä eri tilaisuuksissa, sitä enemmän eri tahoilla on tietoa ja osaamista myös toimia. Traficom on esimerkiksi tehnyt todella paljon töitä ja toimenpiteitä, että hoitohenkilöstö voisi yhdenmukaisemmin arvioida, mitä ikääntyneen ja hänen ajokorttinsa kanssa tulee tehdä. Myös poliisissa on työpaikkakoulutusta lisätty asian suhteen.
Lue aiheesta lisää Järviseudun Sanomien printtilehdessä 31. elokuuta.
