RUNORISTEILYLLÄ erottui pieni ryhmä, joka puhui keskenään espanjaa. Tekeillä on käännöshanke, jossa espanjalaisen Ánjel María Fernándezin tarkoituksena on kääntää viitisenkymmentä runoa espanjaksi Arto Mellerin kokoelmasta Nuoruus, siivekästä ja veristä; runot 1972–1989.
Työryhmässä on kymmenkunta jäsentä. Milja Heikkinen tutustui Fernándeziin Madridissa muusikkoystävän kautta. Hän esitti puolisonsa kanssa vuosi sitten Arnedon kylän Aqueteleo-kulttuurifestareilla suomalaista runoutta, ja kokonaisuudessa oli mukana kaksi Arto Mellerin runoa. Runot koskettivat Fernándezia niin, että hän halusi tutustua laajemmin Arto Mellerin tuotantoon.
Fernández haki käännöstyöhön Espanjan kulttuuriministeriöltä apurahaa, ja sen saatuaan hän innosti mukaansa runoprojektiin silloin Madridissa asuneet Milja Heikkisen ja Onerva Korhosen. Kolmen hengen ydinryhmän lisäksi Helsingin yliopistolta on mukana kuusi opiskelijaa tekemässä raakakäännöksiä. Lappajärvellä oli Melleri-risteilyllä mukana myös Ánjelin puoliso Azahara Memberg, joka tekee runoprojektista dokumenttia.
–Melleri on ainutlaatuinen, jos häntä vertaa espanjalaiseen runouteen, jota tunnen 1970-luvulta eteenpäin. Kukaan ei kuulosta samalta kuin hän. Runon kirjoittaminen onnistuu ehkä pari kertaa uran aikana siten, että tulos olisi alusta loppuun täydellinen. On mahdollista saada jokaiseen runoon välähdyksiä, jotka ovat täydellisiä. Mellerillä näitä välähdyksiä on paljon, sanoo Fernández.
Mellerin runoudessa Fernándezia kiinnostaa erityisesti matka realistisesta surrealistiseen, todellisen ja epätodellisen kohtaaminen. Tämä siirtymä on hyvin elegantti ja luonteva, ei lainkaan teennäinen. Fernández kuvaa runoa muotiksi, jossa runous tapahtuu. Jos muotti on tyhjä, ei runossa tapahdu mitään, vaikka teksti teknisesti ottaen olisikin runo. Hyvässä runossa muotti täyttyy, siinä on runoutta. Mellerillä muotti täyttyy monta kertaa samassakin runossa.
RUNORISTEILYN jälkeisenä päivänä tapaamme työryhmän uudelleen. Ryhmä on käynyt tutustumassa Itäkylään, ja käymme ensin Mellerin haudalla ja palaamme sitten kirkonkylän keskustaan. Miten Mellerin kotimaisemiin tutustuminen on muuttanut kirjailija Fernándezin näkemystä Melleristä?
–Nyt pitäisi istua alas ja käydä tekstit uudelleen läpi. Maisema ja kylähän olivat niin tärkeitä Mellerille. En vielä tiedä, paljonko muuttuu, mutta näen uusin silmin Mellerin ja runojen taustan. Espanjalaisen on vaikea ymmärtää suomalaista kyläkäsitettä, jos ei ole käynyt täällä. Espanjalainen kylä – vaikka pienikin – on aina kompakti kokonaisuus, ihmiset lähellä toisiaan, talojen välit asfaltoitu. Täällä Suomessa kylä on laajalla alueella, luontoa on paljon, ihmiset ovat luonnon keskellä, kuvailee Fernández kokemuksiaan.
Toinen käännökseen vaikuttava tekijä ovat nimet. ”Itäkylän nuorisoseuran kahvilassa” -runossa esimerkiksi musta sade ruhjoo Indokiinaa, runon minä pelaa pajatsoa ja Viljo Alatalo juo kuuman kaljan. Kääntäjä sanoo, että tarjolla on kaksi linjaa, joko säilyttää nimet sellaisinaan tai ”kotouttaa” ne eli vaihtaa paremmin espanjalaisen suuhun sopiviksi.
Nimien suomenkielisinä säilyttämisessä on jo se haaste, että Itäkylä-nimi sisältää ääkkösiä, joita espanjan kielessä ei ole. Toisaalta nimien muuttaminen toisi sen ongelman, että Mellerin vahva luontosuhde häviäisi, koska Espanjassa ei ole rämeitä eikä maiseman märkyyttä pysty mitenkään siirtämään. Nyt muun muassa Itäkylän nuorisoseuran nähtyään kääntäjä sanoo, että runoilijan on ehkä täytynyt miettiä tiettyä paikkaa, mistä syystä espanjalaisten nimitysten käyttäminen ei tuo oikeaa lopputulemaa.
TOISAALTA keskustelussa todetaan, että ihmisten väliset suhteet ovat universaaleja. On Espanjassa tai Itäkylässä, on isoäidin ja lapsenlapsen suhde tai teini-iän kaveruudet. Lisäksi käännöksessä voidaan alaviitteillä antaa lisää tietoa alkuteoksen yksityiskohdista.
Aino Alppinen
FAKTA
Ánjel María Fernández
Käännöshankkeesta vastaa espanjalainen kirjailija Ánjel María Fernández.
Hanketta dokumentoi Azahara Memberg.
Fernández on julkaissut yhden romaanin ja kaksi runokokoelmaa.
Tulossa on näyttelijäelämäkerta.
Toinen kirjoittaja kirjalle, jota hän nimittää ”Loukkausten kirjaksi” eli kirjaksi, jossa keksitään uusia tapoja loukata.
Arto Melleri
Lappajärveläissyntyinen runoilija, 1956–2005.
Ylioppilastutkinto 1975 Vimpelin lukiossa, dramaturgin tutkinto 1980, valtion taiteilijaeläke 2003.
Monipuolinen kirjoittaja: runoja, kertomus- ja novellikokoelmia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoitus, oopperalibretto sekä yksi romaani. Yleisradiolle kolme kuunnelmaa, ensimmäinen nimeltään Seita vain 12-vuotiaana.
