Aurinko on ilahduttanut paisteellaan kansalaisia eri puolilla maata. Valoisat aamut antavat erilaisen aamustartin kuin pimeät talviaamut. Ilmassa on selviä kevään merkkejä. Jossakin päin maata on nähty jo leskenlehtiä ja toisaalla perhosiakin. Paraisilla istutettiin ensimmäiset varhaisperunat jo helmikuun loppupuolella. Laulujoutsenia, Suomen kansallislintuja, on nähty Vimpelissäkin. Siitepölyallergikot ovat aloittaneet lääkityksensä. Omakotiasuja tai mökkiläinen ylettää siivouksen lähinaapuriin eli siivoaa pikkupakkasella pihapiirin lintupöntöt.
Tätä kevättä hallitsee huhtikuiset eduskuntavaalit. Vaalivankkurit on viritetty ajokuntoon. Ehdokkaita näkee turuilla ja toreilla sekä vaalipaneeleissa jopa ihmisten olohuoneissa. Vaalikoneet käyvät kuumina äänestäjien etsiessä itselleen sopivaa ehdokasta. Monista muista vaaleista tämänkertaiset poikkeavat sillä, että puolueet eivät nyt ole kilvan lupaamassa hyvää ja kaunista esimerkiksi lapsiperheille, työttömille, vanhuksille tai sairaille. Moni puolue on ponkaissut liikkeelle julkaisemalla leikkauslistansa. Sote- ja kuntauudistuspoukkoilu tuovat myös oman mausteensa vaalihuumaan.
Rivikansalainen toivoo, että sinänsä mielenkiintoisissa television vaalikeskusteluissa keskityttäisiin Suomeen ja suomalaisiin. Viime vaalien alla keskustelua hallitsi Kreikka ja sen lainoittaminen. Moni puoluejohtaja oli sitä mieltä, että Kreikan pelastaminen on välttämätöntä. Keskustelua seuranneelle äänestäjälle saattoi tulla tunne, että hänet ja hänelle tärkeät asiat ovat vain sivuseikka. Isoa kuva toki pitää katsoa – mutta suomalaisia unohtamatta.
