VIKELLYS ei välttämättä ole harrastuslajeista se ensimmäinen, jota kuvittelisi mahdolliseksi maaseudulla. Toisin on kuitenkin Evijärvellä, missä kaverukset Hilma Kansanaho sekä Iida-Maria Lantela ovat käyneet valmentaja Katja Edsvikin opissa jo kolmen vuoden ajan.
Vikellyksen perusperiaate on yksinkertainen. Juoksuttaja ohjaa ympyrällä liikkuvaa hevosta, joka etenee käynnissä tai laukaten. Samalla vikeltäjä suorittaa hevosen selässä erilaisia voimisteluliikkeitä ja liikesarjoja.
Tyttöjen yhteinen matka vikellyksen pariin löytyi, kun Hilma Kansanahon kotona etsittiin uutta harrastusta ja mahdollisuus vikellykseen nousi esiin. Ei kulunut kauaa kun ystävä Iida-Maria innostui myös ja tytöt alkoivat harrastaa vikellystä yhdessä.
Sivusta seurattuna vikellys vaatii harrastajalta monia taitoja, sillä ison hevosen selässä vaativien liikkeiden suorittaminen ei näytä helpolta. Tytöillä onkin selvät sävelet siitä, mitä vikellysharrastajalta edellytetään.
–Tasapainoa, varsinkin jos aikoo tehdä hevosen selässä hyppyjä, kertoo Iida-Maria Lantela. –Ja intohimoa lajiin ja sitä että sitoutuu harjoitteluun, jatkaa Hilma Kansanaho.
Tyttöjen valmentaja Katja Edsvik kokee, että valmennettavina tytöt ovat löytäneet sopivan tasapainon harrastamiseen.
–He ovat todella hyvin suhtautuneet tähän hommaan. Tietyllä tavalla löytyy tavoitteita, mutta siltikään se tavoitteellisuus ei mene liian vakavahenkiseksi vaan osataan pitää hauskaa ja nauttia harrastamisesta, Edsvik pohtii.
LANTELA JA KANSANAHO ovat kisanneet jo kaksissa kisoissa kuluneen kesän aikana ja tulevaisuuden tavoitteet ovat selkeänä mielessä.
–Haluaisin yrittää päästä siihen, että pääsisin kilpailemaan laukkaluokkaan, pohtii Lantela.
Haasteita ei myöskään Kansanaho kaihda:
–Haaveena olisi, että pääsisin kilpailemaan Suomen mestaruuskisoissa ja että sijoittuisin hyvin.
Edsvik näkee, että itse kisaamistavoitteet vaativat harrastajalta pitkäjänteisyyttä ja liikuntataustasta on hyötyä vaikka se ei välttämätöntä olekaan. Rohkeutta ja uskallusta pitäisi myös ripaus löytyä, että pääsee alkuun. Tähän löytyy tytöiltä kuitenkin hyvä vinkki.
–Jos pelottaa hevosen kanssa suorittaa tai on vaikeampia liikkeitä, ne kannattaa harjoitella ensin vikellyspukilla tai maassa. Harjoittelemalla oppii, painottavat molemmat tytöt.
Evijärvellä harjoituksissa mukana on 22-vuotias suomenhevosruuna Pysen, joka veteraanina on varmakäytöksinen harrastuskaveri. Traktorit tai tuulinen ilma ei pahemmin hevosta hetkauta.
–Tämä on tosi turvallinen hevonen ja usein samanlaisella tunnelmalla mennään, että silmät aivan lupsuu, Edsvik naurahtaa kun isokokoinen Pysen seisoo leppoisana keskellä harrastekenttää.
Vikellysharrastuksesta kiinnostuneet voivat tutustua Edsvikin valmennuksiin lähemmin Pohjanmaan vikellys -sivujen kautta, jotka löytyvät Facebookista sekä Instagramista.
Noora Tupeli
