VIMPELIPELIN iloiset ensi sävelet soivat Satu Lumiahon viulusta Kaustisella. Järviseutulainen kansantanssiryhmä Väkitukko aloittaa esityksen kuuden parin voimin. Vaikka monella tanssijalla on ikää jo yli seitsemänkymmenen, niin pyörähdykset sujuvat yhtä nuorekkaasti kuin lukiolaisilla vanhojen tansseissa. ”Eevastiina” ja ”Repolainen” ovat vuorossa avauskappaleen jälkeen, sitten humoristinen Jenkkavariaatio ja kaihoisa ”En päivääkään vaihtaisi pois”. Lopuksi, kun ”Säkkijärven polkka” on tanssittu, niin yleisön pyynnöstä tanssitaan lyhyt encore.
–Meidän innokkaimmassa yleisössämme ei yleensä ole alle seitsemänkymppisiä, yksi tanssijoista ihmettelee esityksen jälkeen, kun paikalla on nuorempiakin. Tällaisen esityksen valmisteluun kuluu vähintään vuosi aikaa, kertoo Anne Sillman.
Hän toimii tanssinopettajana Järvi-Pohjanmaan kansalaisopistolla. Ryhmä on harjoitellut lukuvuoden aikana viikottain Lakiksella Vimpelissä. Syyskuussa alkaville tunneille toivotetaan tervetulleiksi myös uudet harrastajat.
KAUSTISEN kansanmusiikkijuhlien avajaisissa valittiin järjestyksessään neljäs mestarikansantanssija. Arvon sai tanssintutkija ja opettaja Petri Hoppu. Kuusamolaislähtöinen Hoppu pitää kansantanssissa tärkeänä välitöntä kokemusta omasta kehosta, hetkessä elämistä sekä ymmärrystä ylisukupolvisuudesta, joka tarjoaa vahvan tunteen omista juurista.
–Ihmisyyteen on aina kuulunut musiikki ja tanssi, se on antropologinen tosiasia, Hoppu muistuttaa.
Kansantanssissa Hoppua viehättää sen valtava laajuus aina yksinkertaisista askelkuvioista monimutkaisiin muuveihin. Kaustisella pidetyn lehdistötilaisuuden päätteeksi hän kaappaa pressitoimiston Kirsi Haapamatin polskan opetukseen.
–Polskan kuviot oppii kun osaa kävellä, Hoppu opastaa. Jo yksistään opetustyylistä näkee, että mestarikansantanssijan arvo osui oikealle taiteilijalle.
Tapani Tyynelä
