Niinpä kun Latvala maalaa kankaalle lehmän, mukaan tulee myös sen persoona. Ehkä juuri siksi Latvalan lehmätaulut ovat saavuttaneet suuren suosion niin maatalouden ammattilaisten kuin muiden lehmistä pitävien keskuudessa.
Lapsena Latvala muistaa viettäneensä kesät isän kotipaikalla Koskenvarren Latvalassa. Sinne isä ja Saukonperältä Kantokoskesta kotoisin ollut äiti kiikuttivat lapsikatraansa kaupungista kesähoitoon, kun koulujen lomat alkoivat.
–En minä tiedä, olinko siellä koko kesää, Latvala nauraa. –Jälkeenpäin se kuitenkin tuntuu siltä.
Mummolassa oli kuusi tai seitsemän lehmää, niin kuin vähän joka talossa vielä 70-luvulla oli tapana olla. Joku lehmien olemuksessa kosketti Latvalaa.
–Ne olivat rauhallisia ja tasaisia ja niillä oli kauniit silmät, joista tuntui näkyvän sieluun asti.
LEHMÄT jäivät vuosiksi taka-alalle, kun Latvala opiskeli graafikoksi ja teki niitä töitä muun muassa ilmavoimille Tikkakoskella parinkymmenen vuoden ajan. Maalaaminen kulki koko ajan mukana harrastuksena ja joskus työnäkin, Latvala on maalannut esimerkiksi suuria seinämaalauksia julkisiin tiloihin.
Hevosnaisena Latvala maalasi tietenkin hevosia. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut ihan omimmalta, joku palo puuttui. Sekin häiritsi, että niin moni muukin maalasi hevosia. Sitten hän muisti mummolan lehmät ja maalasi ensimmäisen lehmätaulunsa.
–Se oli sitten siinä. Lehmiä alkoi syntyä kankaalle yksi toisensa jälkeen ja uskalsin viimein sanoa itseäni taiteilijaksi.
Vuonna 2006 Latvala pakkasi taulunsa ja lähti niiden kanssa maatalousnäyttelyyn. Suosio oli heti taattu, taulut kohtasivat ostajansa. Neljän vuoden päästä, 2010, Latvala sanoutui kokonaan irti palkkatyöstä ja heittäytyi lehmätaulujen varaan.
–Vähän ennen tuota päätöstä molemmat vanhempani kuolivat varsin lyhyen ajan sisällä, molemmat vielä äkillisesti. Se laittoi tajuamaan, että pitää tehdä sitä, mitä haluaa, heti. Jotenkin siinä oli muutenkin tähdet kohdillaan, enkä muutenkaan ole koskaan ollut arka tekemään isojakaan päätöksiä.
LEHMÄTAULUILLAAN Latvala haluaa myös kertoa ihmisille kotieläintaloudesta.
–Ihmiset ovat nykyään vieraantuneet eläimistä ja kotieläintuotannosta. Peruskaupunkilainen näkee lehmästä vain isot korvamerkit ja kuvittelee, että se on siinä, lehmä on vain numero. Totuus kuitenkin on, että jokaisella lehmällä on nimi ja oma persoonallisuus. Sen haluan tuoda tauluissani esiin.
Jokaisen lehmätaulun takana onkin oikea, todellinen lehmä. Latvala saa tilallisilta kuvia, joista hän etsii kankaalle lehmän persoonallisuuden. Loppu voikin sitten olla fiktiota, ayshiren kuvasta voi tulla holstein tai suomenkarjan lehmä. Maalauksen alkuperäisen eläimen voi kuitenkin tunnistaa silmistä. Oma lukunsa ovat tilaustyöt, joihin lehmä maalataan juuri sellaisena kuin se oikeasti on.
Tauluillaan Latvala haluaa myös muistuttaa lehmän arvosta.
–Onhan se koko suomalaisen maatalouden yksi kulmakivi.
Latvalan näyttely Oman maan mansikki on esillä 4. heinäkuuta saakka Villa Väinölässä.
Maija Yliaho
