–Terveysväittämiähän luonnontuotteista ei saa antaa, mutta oman kokemuksen mukaan koivunmahla on puhdistava, palauttava ja piristävä. Asiakkaat kehuvat, että ovat saaneet siitä suolistolle hyvää buustia.
Ari ja hänen puolisonsa Tiina Aittolampi ovat luontoihmisiä, jotka osaavat arvostaa Suomen luonnon mittaamattomia mahdollisuuksia.
–Tuskin nälkävuosinakaan olisi kuollut niin paljon ihmisiä, jos olisi ollut tietoa siitä, miten luonnon kasveja voidaan hyödyntää ja säilöä. Keräilyajalla tietoa oli, mutta maanviljelyn lisääntyessä tieto alkoi kadota, Tiina kertoo.
–Vielä meidänkin ajassamme elää ristiriitaista tietoa siitä, mitä kaikkea luonnosta voi syödä, esimerkiksi omat vanhemmat kielsivät syömästä lillukan ja variksenmarjan marjoja, jatkaa Ari.
On joitakin tuotteita, joita ei ilman maanomistajan lupaa saa kerätä, kuten varpukasvit, kuusenkerkät ja koivunlehdet, mutta maa puskee kasveja ja marjoja kaikkialla. Tätä taustaa vasten ruokakriisistä puhuminen on hieman outoa, tuumaavat Aittolammet.
–Meillä on Suomessa puhdas ja rikas luonto, ruoka ei lopu, kunhan ottaa asioista selvää ja viitsii nähdä vaivaa.
Alkukesä on vilkkainta keräilyaikaa, silloin Nature Paavolan tiluksilla kerätään kuusenkerkkää, nokkosta, koivunlehteä, horsmaa, mesiangervoa, ketunleipää, poimulehteä ja muita kasveja. Loppukesällä aika kuluu sieni- ja marjametsissä. Koivunmahlaa kerätään varhain keväällä, noin kolmen viikon ajan.
–Villiyrttien kerääminen käsin on haastavaa siinä mielessä, että ostajat haluavat yleensä isoja eriä, mutta ovat vastahakoisia maksamaan hintaa, josta jäisi itselle palkka. Alalle on myös löytänyt huijareita, kuten aina, kun jokin bisnes on nosteessa. Esimerkiksi tuoteväärennöksiä käy ilmi jonkin verran.
LUONNON hyödyntäminen kiinnosti Tiina ja Ari Aittolampea jo 1980-luvulla, jolloin he keskustelivat tilan ostamisesta Tiinan vanhempien kanssa. Vanhemmat luopuivat silloin tilan pidosta, mutta kauppoja ei tuolloin syntynyt. Mielessä oli ajatuksia siitakesienen ja mesimarjan kasvattamisesta.
–Pellot saivat rauhassa kasvaa koivua.
Tila on yksi pitäjän vanhimmista, mäellä on asuttu 1570-luvulta saakka ja nykyinen päärakennus on rakennettu 1785. Tilalla on ollut muun muassa oma sepän paja sekä opetusmaatilatoimintaa. Isojaon aikana sen maita lohkottiin. Tiinan nuoruudessa hänen vanhemmillaan, jotka olivat tilan 19. isäntäpari, oli muun maussa lehmiä, lampaita, sikoja ja hevonen.
Kun vanhemmat muuttivat muutama vuosi sitten lähemmäs palveluita, ostivat Aittolampien vanhimmat pojat tilan nimiinsä.
–Kävimme täällä katselemassa, mitä kaikkea täällä voisi tehdä. Törmäsin tietoon koivunmahlasta ja sain lopulta koko perheen innostumaan asiasta, Tiina Aittolampi muistelee.
Kun idea mahlan hyödyntämisestä syntyi, alkoivat Aittolammet hankkia tietoa ja ideoita prosessista.
–Lopulta tuli testattua kaikki keinot, joita ei ainakaan kannata käyttää, Ari Aittolampi naurahtaa.
–Aluksi ajattelimme kerätä ja myydä mahlaa bulkkituotteena, mutta päädyimme sitten tekemään sekoituksia luonnon aidoista raaka-aineista, lisäämällä siihen tuorepuristettua mehua. Pojat sanoivat heti, että tuota ei kukaan raakana juo. Esimerkiksi mustikkamehun kanssa se on kuitenkin jo todella maistuvaa. Teemme sekoituksia myös puolukasta ja raparperista, nokkostakin on kokeiltu. Yhteistyökumppaniksi pyrkivät ovat ehdottanet mahlan laimentamista, mutta sellaiseen me emme lähde. Tämä aito, laadukas tuote on meidän juttu, kertoilee Tiina Aittolampi.
–Raaka-aineet hankitaan mahdollisimman läheltä, kauimmaiset tulevat Lappajärveltä. Oma tilamme on luomussa.
HINKU oli jo heti alussa isoille markkinoille, mutta niitä muttia tuli sitten useampia.
–Kiinassa ja idässä ylipäätään ollaan mahlasta todella kiinnostuneita, sen terveellisyys ymmärretään, mutta sinne mahlaa ei saa viedä elintarvikkeena, ainoastaan kosmetiikan raaka-aineeksi. Täälläkin päässä monessa kohtaa lainsäädäntö jarruttaa luonnontuotteiden hyödyntämistä, esimerkiksi Suomessa pakurikäävästä ei saa valmistaa juomia myyntiin, Ruotsissa saa. Mahlan osalta Baltiassa ollaan meitä valtavasti edellä, sieltä menee muun muassa Saksan markkinoille paljon edullisemmalla hinnalla valtavasti tarjontaa. Suomen kilpailukyvyssä olisi kyllä kovasti parantamista näiden osalta. Potentiaalia olisi, mutta tarvittaisiin myös käden ojennusta valtion tasolta.
Kliinisiä tutkimuksia mahlan vaikutuksista on Suomessa suunnitteilla yhteistyönä toimijoiden kesken, mutta ne ovat kalliita ja aikaa vieviä.
Tilan alkoholiton kuohumahla on saanut siivet, vaikka sitä ei ole kovin paljon markkinoitu. Siihen käytetään mahlan lisäksi raparperia ja mesiangervon kukkaa.
–Isoihin ketjuliikkeisiin on pienen toimijan vaikea päästä.
Kuitenkin uskoa ja suunnitelmia on.
–Meillä on tulossa noin 10 hehtaaria koivua, kun tällä hetkellä mahlan tuotantoon on varustettu noin 1 000 puuta. Mahla kerätään letkukeräyksellä pastöroitavaksi ja pakattavaksi. Vuodet ovat erilaisia, parhaana keväänä tällaiselta alalta voi saada maksimissaan ehkä 50 000 litraa mahlaa. Yöpakkaset hidastavat keräämistä, joten huonona vuonna jäädään 5 000 litraan. Luonnon kanssa täytyy tulla toimeen ja hyväksyä, että ollaan sen ehdoilla. Täytyy olla tyytyväinen siihen, mitä saa, Ari Aittolampi kertoo.
Kehitystyötä on tehty muun muassa Foodwestin, Tuomarniemen metsäoppilaitoksen ja Metsäkeskuksen kanssa ja yhteistyötä on käynnissä Seamkin suuntaan sen uuden laboratiorion myötä.
–Meillä on ollut opiskelijoita harjoittelujaksolla ja he ovat tehneet opinnäytetöitä. Food Hubin kisassa saimme kehitysrahan, jolla mainostoimisto BSTR suunnitteli mustikkamahlallemme tetrapakkauksen. JPYP:n koulutuksista on saatu apua muun muassa kotisivun kehittämiseen. Leader Kuudestaan myönsi aikoinaan investointitukea varastolle ja nyt odottelemme päätöstä uudesta hakemuksesta, sanoo Tiina Aittolampi
–Mahdollisuuksia olisi älyttömästi, resursseja on vähemmän. Tiina on sellainen ideapankki, että toista ei heti löydy; hän ei aina ehdi esittää ideaansa loppuun, kun aloittaa jo uutta. Valmistakin toki tulee, kehuu Ari Aittolampi vaimoaan.
SEKÄ villiyrttien käsittely että mahlan pastörointi ja pakkaaminen tapahtuu sitä varten hankituissa konteissa, joissa on tarvittavat välineet.
Nature Paavolalla on tilamyymälä ja se on järjestänyt omia tilamyyntipäiviä sekä ollut mukana erilaisilla messuilla ja tapahtumissa. Lähialueella on myös sen mahlatuotteiden jälleenmyyjiä.
Toimeentuloa täydennetään tilausravintolan palveluilla.
–Viime vuonna pikkujoulut olivat todella suosittuja. Tupaan mahtuu kolmisenkymmentä ruokailijaa kerrallaan. Vanhassa navetassa on tila, jossa on järjestetty myyntitapahtumia, viime syksynä siellä vietettiin myös kekrijuhlat. Teemme myös pitopalvelukeikkaa.
Molemmilla yrittäjillä on aiempaakin yritystaustaa, Tiina on pitänyt hoivakotia ja pitopalvelua sekä toiminut kyläavustajana, Ari Aittolampi on metsäalan ammattilainen.
–Kaikesta aiemmin tehdystä on ollut iso apu tähän. Ainahan me olemme olleet vihreitä, vaikka Vihreitä emme olekaan, luonnon kanssa tekemisissä. Aiemmin tuli harrastettua paljon patikointia ja vaellusta, nykyisin aika riittää vain Arpaisten lenkille koirien ulkoilutuksen merkeissä.
Luonto- ja erämatkailupalveluiden kehittäminen kiehtoo Aittolampia.
19. KESÄKUUTA tilalla vietetään Paavolan reitin avajaisia. Tilalta on viitoitettu yhteys Arpaisten patikkareitille, joka on noin 20 kilometrin mittainen rengasreitti. Sen voi kiertää maastopyörällä tai jalkaisin. Tilan läheisyydessä on lähteen ja entisen karjanjuottopaikan paikalle rakennettu pieni lampi, jonka vieressä on tulentekopaikka. Samalla voi tutustua tilaan ja kuulla lisää koivunmahlasta.
