–Monet elämän vaiheet ovat hitsanneet meitä yhteen; on koettu iloja ja suruja. Meissä on paljon samaa, olemme vahvoja naisia, emme kovia, mutta tunteikkaita. Ja huumori kulkee mukana, aina löytyy myös iloa ja naurua, vaikka käytäisiin syvissä vesissä, Jokiaho kuvailee.
Katja Kyrönlahti on työskennellyt aiemmin myynnin parissa, mutta kaipasi vaihtelua ja muutosta.
–Äiti on jo useamman vuoden pyytänyt töihin, nyt oli oikea aika, hän kertoo.
Pienyrittäjälle rekrytointi on aina myös iso riski. Tässä tapauksessa sekä työntekijä että työnantaja tuntevat toisensa, mikä pienentää yllätysten todennäköisyyttä. Jokiahon mukaan investointikin on pieni, vain ikkunalasta ja pari sankoa.
–Katja on kyllä tarkka ja täsmällinen, kehuu äiti.
–Äiti on aito ja mukava ihminen, vastaa tytär.
JOKIAHON kotipalveluyritys toimii edelleen nimellä Kotipalvelu Kaija Kyrönlahti.
–Sillä nimellä minut yhä tunnetaan, vaikka meninkin naimisiin kahdeksan vuotta sitten. Eniten olen tehnyt henkilökohtaisen avustajan työtä ja kotisiivouksia. Avustajan töistä saattaa olla mielikuva, että se on seuraneitinä olemista, mutta minä olen niissä puitteissa vaihtanut traktorin ketjut, käyttänyt klapi- ja halkomakonetta sekä kaivanut ojaa, naurahtaa Jokiaho.
Hän kuvailee tekevänsä työtä ”110 lasissa”. –Jo toisen kotiin meneminen vaatii avoimuutta ja luottamusta. Kaikki aistit on oltava mukana. Siivoaminenkin on toisen ihmisen kohtaamista. Pidän tärkeänä, että minulla on myös aina aikaa jutella asiakkaan kanssa. Ja yksityisenä palveluntarjoajana voin antaa täysipainoisen huollon: siivotaan koti, käydään asioilla, leikataan hiukset ja kynnet. Mille milloinkin on tarvetta.
Kaikki aiemmat työt ravintolasta seurakunnan talonmieheen ja Juhani Palmun avustajasta lääkärikeskus Medipaan ovat tuoneet osaamista ja ymmärrystä, joita nykyisessä työssä tarvitaan.
ÄITI on opettanut minulle itsensä rakastamista ja aitoutta. Hän on kasvattanut minut itsenäiseksi, mutta myös luottamaan elämään. Omille lapsilleni haluan opettaa samanlaisia asioita; saa olla sellainen kuin on, ei tarvitse sulloutua samaan muottiin muiden kanssa. Arjessa haluan vaalia rakkautta ja huumoria, kolmen alakouluikäisen pojan äiti Katja Kyrönlahti kertoo.
Ja se huumori. Se kukkii kolmannessakin polvessa.
–Hymystä en suostu luopumaan. Iloisuus on elämänasenne, Kaija Jokiaho toteaa. –Vaikeatkin asiat voi sanoa suoraan, mutta se, miten ne sanoo, on merkityksellistä. Olen ajatellut aina, että on jätettävä sellainen jälki itsestään, että voi kohdata sen ihmisen hyvillä mielin uudelleen.
Ilo ei ole päälle liimattava asia. Vaikeat asiat on käytävä läpi ennen kuin ilo alkaa nousta pintaan.
–Tämän olen kokenut itse monta kertaa. Sitten voi miettiä, mitä iloa poismennyt toi elämääni, muistella hyviä hetkiä. Kun suru hieman haihtuu, voi niistä puhua ilolla. Surukin on tärkeä, hienokin tunne. Kaikki tunteet kasvattavat meitä. Jos asioita ei käsittele, katkeroituu.
ÄITIENPÄIVÄN kohokohta Kyrönlahdelle on lasten koulussa askartelemien lahjojen avaaminen.
–Olemme aamusta lasten kanssa kotona ja menemme äidin luo iltapäivällä tai jonain muuna päivänä.
Jokiaho on juhlaihminen ja nauttii perinteistä.
–Tietenkin haluaisin kaikki, myös Tampereella asuvan poikani, hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan saman pöydän ääreen joka juhlapäivä, mutta onhan minun pienempänä yksikkönä helpompi liikkua kuin heidän, joten mennään aina tilanteen mukaan.
–Olen onnellinen, että sain olla viisi vuotta oman äitini omaishoitajana hänen asuessaan minun luonani, toteaa Jokiaho.
