Sunnuntaina 13. joulukuuta olin Vimpelin kirkossa perheiden kauneimmat joululaulut tapahtumassa. Noin tunnin kestävä hyvin järjestetty tapahtuma herätti monenlaisia mietteitä. Oli ilo kuunnella kauniita lauluja, joita nuoret ja hieman varttuneemmatkin esittivät. Jouluiset yhteislaulut vielä ”kruunasivat ” ohjelman. Edeltä käsin en olisi uskonut joutuvani pohtimaan kasvatusasioita kyseisessä tilaisuudessa, vaikka työkseni sitä teenkin. Keski-eurooppalainen vieraani kysyi tilaisuuden jälkeen kysymyksen, jota jouduin pohtimaan pitkään. Hän ihmetteli esityksen aikana pitkin kirkkokäytäviä juoksentelevia lapsia ja varsinkin vanhempien puuttumattomuutta asiaan. Laulujen ja jopa yksilöesitysten aikana käytävällä oli meno kuin liikuntahallilla. Toisen ihmisen arvostaminen on tärkeä ominaisuus. Pohdin kuinka sitä nykyään opetetaan. Mielestäni tässä olisi nyt ollut hyvä tilaisuus ohjaukseen ja opettamiseen. Kyllä 4–6-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää kun hänelle selittää, miksi toisen esitystä ei saa häiritä. Mietin miten vaikeaa on lapsella, joka törmää vasta koulumaailmassa näihin sääntöihin. Kouluissa menee punaisena lankana hyvien käytöstapojen vahvistaminen. Juuri oikein luit vahvistaminen. On vaikea vahvistaa, jos vanhemmat laiminlyövät hyvien tapojen alkeiden opettamisen. Keskittyminen ja pitkäjänteisyys ovat ominaisuuksia joita lapsi tulee tarvitsemaan. On tärkeää, että niitä harjoitellaan tavallisessa elämässä. Hyvät tavat opetetaan kotikasvatuksessa ennen esikouluikää, koulu vahvistaa ja tukee vanhempien kasvatusta.
