TOINEN kotini on rakennettu vuoren laelle Itä-Afrikassa. Kaupunki sijaitsee sisämaassa mailin korkeudella merenpinnasta miellyttävässä ilmastossa. Moskiittoverkon alla nukutun yön jälkeen tuntee herättyään kasvoilla ja koko ruumissa viileän itäafrikkalaisen aamuraikkauden.
Lappajärvelle kaksi vuotta sitten palattuani olen saanut suru-uutisia koronaan kuolleista ystävistäni.
ENSIMMÄISENÄ kuulin parturin kuolemasta. Hänen kampaamonsa sijaitsi vilkkaalla paikalla torin lähistöllä minibussien lähtöpaikan tuntumassa. Hän oli ylänkökaupungin paras parturi, ja vahvin. Kun tapasimme viimeksi, hän jätti liikkeensä lähteäkseen näyttämään sokkeloisella sisäpihalla avatun uuden kuntosalin.
Toisena kuoli synnytyslääkäri. Miten hyvä lääkäri hän olikaan! Hän oli perustanut parikymmentä vuotta sitten yksityisen sairaalan kaupunkiin. Sairaala oli siisti, hygieniasta huolehdittiin ja yksityishuoneessa oli oma vessa, reikä komeromaisen nurkkahuoneen lattiassa. Säilytän kuvaa hänestä, valkotakkisesta hymyilevästä miehestä seisomassa vuoteen päässä pelastettuaan keisarinleikkauksella äidin ja vauvan hengen.
Tieto ravintolan omistajan kuolemasta tavoitti seuraavaksi. Hänen currykanaansa tai fetasalaattiaan ei voi kehua liikaa. Safaritoimistoa vastapäätä sijainneessa valkoseinäisessä pikkuravintolassa ei silti asioitu pelkästään ruoan vuoksi. Muistan hänen ystävällisen tapansa vaihtaa kuulumisia ja lastenhoitoon liittyvät äidilliset neuvonsa.
Tohtorin kuolemasta kuulin viimeksi. Kuka muu olisi kaupungissa perustanut hoitokodin päihderiippuvaisille, ellei hän. Suosittu tohtori teki paljon työtä jalkapalloseuran pysymiseksi pääsarjatasolla. Ensimmäistä kertaa tapasimme katsomossa ja jalkapalloon liittyivät myös viimeiset sähköpostit.
JUHA VAKKURI kuvaa Afrikan ympäri -kirjassaan kaupungin ihmisiä afrikkalaisiksi parhaimmillaan: suvaitsevaisia, auttavaisia, ystävällisiä ja aktiivisia. Kukaan koronaan kuolleesta ystävästäni ei ollut saanut rokotusta, koska maan johtaja kiisti pandemian olemassaolon kuolemaansa asti luottaen enemmän yrttijuomiin.
Itä-Afrikassa sijaitsevat köyhät swahilinkieliset maat ovat rokotustilastojen hännillä. Niissä on paljon fatalismia, uskoa kohtaloon ja siihen, että parantuminen tapahtuu henkimaailmaa lepyttämällä. Swahilin kielellä tervehtiessä vastataan kuuluvan aina hyvää, vaikka ei kuuluisikaan. Vasta pitkällisten tervehdysten vaihdon jälkeen saatetaan mainita vaikeuksista ja suru-uutisista.
Tapani Tyynelä
