Elokuun viimeisenä päivänä nostettiin viimeiset osat Hanhivuoren näkötornista paikoilleen.
Hyvin tehtyjen valmistelutöiden ansiosta nostotyö sujui ongelmitta. Vähän jännitystä aiheutti se, kuinka 30 tonninen nosturi pääsee ylös tornin juurelle. Nousu oli kohtalaisen jyrkkä, mutta onneksi säiden haltija käänsi muutamaa päivää aikaisemmin sadehanat kiinni. Viikonlopun ja alkuviikon poutasään ansiosta kulkureitti kuivui ja kovettui niin, että nousu ei tuottanut mitään ongelmia.
Järviseutu-Seura teki kevättalvella päätöksen pystyttää toinen näkötorni Losten-Kivitippu vaellusreitin varteen. Edellisenä kesänä pystytettiin ensimmäinen torni Purmojärven Soidinkalliolle ja tuolloin heräsi ajatus toisen tornin pystyttämisestä Hanhivuoren alueelle. Tarkoitukseen sopiva entinen Metsähallituksen käyttöön rakennettu palovalvontatorni löytyi Ullavan Herlevinharjulta. Metsähallitus oli peräti halukas pääsemään eroon kyseisestä tornista, koska sillä ei heidän tarpeisiinsa ollut enää mitään käyttöä ja kaupasta päästiin sopuun heti.
Touko – kesäkuun vaihteessa torni purettiin ja kuljetettiin Purmojärvelle kunnostusta varten.
Tornin uudeksi sijoituspaikaksi muutamien koukeroiden jälkeen tarjoutui kalliokumpare Lappajärven kunnan omistamalla metsäpalstalla Hanhivuoren välittömässä läheisyydessä. Kumpareen alapuolella oli jo Tarvolan kyläyhdistyksen rakentama laavu valmiina. Rakentamisen edellyttämien lupien hankinnan yhteydessä paikka tarkentui rajanaapurin kanssa yhdessä sovitulla tavalla aivan tuon laavun yläpuolelle.
Rakennushankkeen rahoittamiseksi Järviseutu-Seura päätti hakea yleishyödyllisen investoinnin rahoitustukea Aisaparilta. Tätä varten tehtiin hankesuunnitelma, jonka budjetin loppusummaksi tuli noin 45 000 euroa. Tukea tällaiseen hankkeeseen on mahdollista saada 50 %. Toinen 50 % on katettava joko omin varoin tai korvattava se rakennusaikaisella talkootyöllä. Rakennustyöt oli mahdollista aloittaa omalla riskillä heti kun rahoitushakemus oli vastaanotettu ja näin myös tehtiin.
Tornin neljää peruspilaria varten injektoitiin kallioon puolentoista metrin syvyyteen kutakin pilaria kohti kahdeksan kappaletta 32 mm läpimittaista harjaterästä. Näihin teräksiin hitsattiin tornin kutakin jalkaa kohti neljä järeää läpimitaltaan 27 mm peruspulttia tornin jalkojen kiinnitystä varten. Perustuspilarit; kooltaan 80 senttimetriä x 80 senttimetriä x 100 senttimetriä valettiin K30 betonista ja niiden päälle valuun upotettiin ja vaaittiin peruspulttien lävistämät 30 senttimetriä x 30 senttimetriä x 3 senttimetriä teräslaatat. Näiden päälle nostettiin kaivinkoneen avulla 6 metriä korkea ja lähes 2 tonnia painava tornin jalkaosa.
Toisten osien nostamiseen tarvittiin nosturiauto, joka kykeni nostamaan osat noin 30 metrin korkeuteen.
Tornin kokonaispituudeksi kallion pinnasta näköalakopin huipulle tuli noin 27 metriä. Peruspilareista lähtien se koostuu kolmesta noin 2 tonnin painoisesta osasta, joiden pituudet ovat 6 metriä + 9 metriä + 9 metriä. Kun kiinnityskohdat menevät jonkin verran limittäin, on näköalakopin lattiataso noin 24 metriä korkeudella. Torniin voi nousta samanaikaisesti vain neljä henkilöä. Tornia ei kuitenkaan aivan vielä voida avata yleiseen käyttöön, koska kerrosten turvaverkot vielä puuttuvat, ja tornin ympäristön siistiminen on tekemättä. Näin ollen lopputarkastusta ole voitu vielä pitää.
Tämän hetkisen arvion mukaan torni voidaan avata yleisölle syyskuun lopulla.
Tornin pystyttämisen ohessa on vaellusreitin varrelle Pykälistönkankaan pohjoisreunalle nousemassa laavu, joka sekin valmistunee syyskuun loppuun mennessä.Kaikista niin tornin, kuin laavunkin käytännön rakennustöistä on vastannut sama Kortesjärvi-Seuran purmojärveläisten talkootiimi, joka pystytti myös edellisen tornin.
