Teitittelyn taito ei ole varsinainen kansalaistaito, mutta kuuluu monen mielestä hyvään käytökseen. Niin minunkin mielestäni. Työni puolesta tapaan kaikenikäisiä ihmisiä, ja heistä vanhimpia tuntuu luontevalta ja luonnolliselta teititellä. Kun jututettavana on esimerkiksi 90-vuotias entinen pikkulotta, joka kertoo elämänsä kovista käänteistä, ei hänen sinuttelunsa tulisi mieleenikään. Yhteiskunnallisen aseman puolesta teititeltäviä on vastaani tullut harvemmin. Opiskeluaikoina tein muutaman pätkätyön Ruotsissa radiotoimittajana. Niiltä vuosilta jäi mieleen, kuinka toimittajat sinuttelivat kaikkia–kuningasta sentään puhuteltiin kohteliaan etäisesti kolmannessa persoonassa. Eräs suomalaiskollega kävi sitkeätä yhden miehen sotaa ruotsalaista vapaamielisyyttä vastaan: hän teititteli aina, kun se suinkin oli mahdollista ja nautti ruotsalaisille tuottamastaan hämmennyksestä. Taistelu teitittelyn puolesta on jatkunut jo kolmisen vuosikymmentä, mutta sen tuloksista en tiedä. Teitittely kertoo tänäkin päivänä kunnioituksesta ja arvostuksesta keskustelukumppania kohtaan. Toisaalta: puhuttelussa on paljon sävyjä ja sinutellenkin voi olla kohtelias. Saksassa pitkään asunut tuttavani sanoo edelleen kummeksuvansa nykyisen, Suomessa sijaitsevan lähikauppansa myyjän ”Mitäs sulle” –töksäytystä. Moinen tuttavallisuus ei tulisi kysymykseen Saksassa, jossa asiakasta teititellään, kuten myös kouluissa opettajia. Teitittelyn lisäksi muodollisemmissa keskusteluissa Saksassa pitää muistaa juttukaverin titteli–muuten keskustelu saattaa jäätyä alkuunsa. Kauas on tultu niistä ajoista, kun lapset teitittelivät vanhempiaan ja puolisot toisiaan. Kaikkinaisen vapautumisen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin rentoutumisen mukana teitittelyn kaltaiset tavat ovat osittain lentäneet romukoppaan. Sieltä niitä kyllä vähitellen kaivetaan esiin; teitittelynkin suosio on kuulemma lisääntymään päin. Asiakaspalvelutehtäviin opiskeleville kohteliaan puheenparren käyttöä ilmeisesti edelleen opetetaan. Palvelualojen lisäksi teitittelyä viljellään esimerkiksi sairaaloissa, joissa lääkärit ja hoitajat teitittelevät potilaita. Myös Suomen armeijassa teitittely on arkipäivää. Sinunkauppojen solmimista ehdottaa vanhempi henkilö nuoremmalle, korkeammassa asemassa oleva henkilö alemmassa asemassa olevalle, nainen miehelle. Mutkattomasti sen voisi kuvitella tapahtuvan saunan lauteilla Tittelit pois -hengessä, jossa kaikki ovat löylystä hikisinä samanarvoisia, ainakin hetkellisesti. Minuakin ovat muutamat kohteliaat vuosien varrella teititelleet. Se on tuntunut kiusalliselta ja saanut vuodet tuntumaan hartioillani entistäkin painavammilta. Itse en alle 50-vuotiasta teitittelisi, ellei hän sitten olisi virkansa tai asemansa puolesta kunnianarvoisa henkilö. Saila Collander saila.collander@jarviseudunsanomat.fi
