ÄHTÄVÄNJOEN sukupuuttoon kuolemassa ollut raakkukanta saattaa vielä pelastua. Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat onnistuneet palauttamaan uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen lisääntymiskyvyn.
Raakut viihtyvät vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa, ja ne tarvitsevat lisääntyäkseen isäntäkalan, taimenen tai lohenpoikasen, jonka kiduksilla poikaset kasvavat ensimmäisen talven.
Luonnontilassa niitä eli Ähtävänjoessa miljoonia. Ihmisen myötä huonolaatuinen vesi, happamuuspiikit, liettyminen ja lohikalojen patoaminen ovatkin tappaneet niitä urakalla. Vaikka laji on ollut rauhoitettu 50-luvulta lähtien, 80-luvulla niitä oli joessa jäljellä 50 000, ja kaksi vuotta sitten enää satoja.
Tuolloin ely-keskuksessa käynnistettiin hätäsuunnitelma, jossa osa raakuista vietiin turvaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Sinne otettiin niitä myös Isojoesta, Karvianjoesta ja Mustionjoesta. Pohjois-Suomessa niitä elää vielä kohtuullisesti.
Ähtävänjoen laihojen ja huonokuntoisten simpukkavanhusten viimeisimmistä lisääntymisen merkeistä kotijoessaan oli kulunut jo kymmenen vuotta.
–Raakut olivat erittäin heikossa kunnossa, eivät reagoineet juuri mihinkään, kertoo raakkujen hoidosta vastaava tutkimusavustaja Hanna Suonia Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta muistellessaan tilannetta, mistä kaksi vuotta sitten aloitettiin.
TUTKIMUSASEMALLA ne ovat olleet ”lemmenlomalla”, eli niitä on ylläpidetty ja ruokittu valvotuissa olosuhteissa.
–Simpukoiden kunto on parantunut valtavasti. Ja kuinka ollakaan, pari viikkoa sitten ensimmäiset raakkujen glokidium-toukat löytyivät altaista. Ensin Isojoesta, sitten Ähtävänjoesta ja Mustionjoesta kerätyistä raakuista aivan muutaman päivän välein. Olihan se mahtava juttu kahden vuoden yrittämisen jälkeen, kuvailee Suonia.
Raakku elää vanhaksi. Ähtävänjoen vanhimmat yksilöt voivat olla jopa 1800-luvun puolivälissä syntyneitä. Ne säilyvät kuitenkin lisääntymiskykyisinä koko ikänsä, kunhan elinolosuhteet ovat kunnossa.
–Kahden vuoden tutkimustyön ja kokeilujen jälkeen olemme onnistuneet ensinnäkin saamaan jokihelmisimpukat kutemaan altaissa, ja toiseksi saamaan jo lisääntymiskykynsä luonnossa menettäneiden raakkukantojen yksilöt kuntoutettua niin, että niiden kyky tuottaa toukkia on palautunut, sanoo kalabiologian professori Jouni Taskinen.
Raakkujen viljelyä on kokeiltu jo 90-luvulla, mutta nyt se viimein onnistui hyvin. Avaintekijä on sopiva ja riittävä ruokinta. Konnevedellä niille syötetään mikrolevävalmistetta, joka on kehitetty sinisimpukoiden ruokintaan. Omaa, paikallista planktonia raakut saavat altaisiin tulevan veden mukana.
Itse tuotetun kasviplanktonin kasvattamiseksi on tehty myös kokeiluja, ja ensi talvena raakut pääsevät jo herkuttelemaan tuoreella luomulevällä, jonka toivotaan entisestään piristävän näitä suodattamalla ravintonsa hankkivia eliöitä.
–Yksi yksilö suodattaa 50 litraa vettä päivässä. Kun aamulla laitan niille leväseokset altaaseen, värjäytyy vesi tumman vihreäksi, eikä sen läpi näe raakkuja eikä pohjasoraakaan. Puoleen päivään mennessä vesi on taas putipuhdasta ja kaikki levä on syöty. Näillä on todella hyvä ruokahalu, toteaa Suonia.
TYÖ ei suinkaan lopu siihen, että raakut tuottavat toukkia ja niistä saadaan kasvatettua pieniä raakkuja. Pikku simpukoita pitää kasvattaa vielä pari-kolme vuotta ennen kuin ne pärjäävät jokien liettyneillä pohjilla.
Sen jälkeen ne pitäisi istuttaa takaisin luontoon.
–Jatkokasvatettaville pikku simpukoille ei ole tiedossa sopivaa paikkaa, vaikka sellaista on kuumeisesti etsitty, kertoo raakkuasiantuntija Jukka Pakkala Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.
Joista turvaan kerätyt aikuiset simpukat taas täytyy palauttaa alkuperäisille asuinsijoilleen, koska ne on luonnonsuojelulaissa rauhoitettu.
–No, ne ovat nyt vähän paremmassa kunnossa ja saattavat pystyä ainakin jonkin aikaa lisääntymään Ähtävänjoessakin, mutta joesta puuttuu edelleen ne lohikalat ja sen pohja on muuttunut, Pakkala sanoo.
Tulokset kuitenkin avaavat aivan uusia mahdollisuuksia jokihelmisimpukan suojeluun.
–Jo menetetyiksi luullut populaatiot voidaan yrittää vielä pelastaa allaskuntoutuksen avulla. Tämä koskee varsinkin Etelä-Suomen raakkukantoja, jotka ovat sukupuuton partaalla, iloitsee professori Jouni Taskinen.
