Kesällä tulee kuluneeksi puoli elämää siitä, kun muutin Alajärvelle. Päädyin tänne opiskelemaan, tutustuin ihmisiin, maamerkkeihin ja alajärveläiseen mentaliteettiin (siihenkin näköjään tottuu). Huomaan kasvattavani tänne perheen lisäksi juuria. Melko syvällä ne jo ovatkin.
Ensimmäinen muistikuvani Alajärvestä on, kun lapsena vierailin sukulaisissa täällä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa kerrostalossa! Muistan myös sisääntulotien katuvalojen loppumattomalta tuntuvan nauhan, kun talvi-iltana puolinukuksissa istuin Ladan takapenkillä. Teini-ikäisenä Alajärvi tuntui Perhosta käsin niin isolta ja houkuttelevalta paikalta. Nyt se on juuri kompakti, nämä liikenneruuhkat vielä kestää.
Alajärvi painiskelee samojen ongelmien kanssa, kuin useimmat tämän kokoiset maalaiskaupungit: väki vähenee ja ikääntyy, työpaikat karkaavat. Vielä Alajärvellä on teollisuutta, kauppaa ja eteenpäin menemisen meininkiä. Kun vain saataisiin lisää vilskettä keskustaan; apsi imee nuoret, ja asiakkaat jäävät usein sisääntulotien halleihin. Tähän kohtaan voisi vaikka essonbaari facessa kehittää ideoita ja tapahtumia.
Palveluista löytyy aina parjattavaa, mutta pääosin olen tyytyväinen Alajärvellä saatavilla oleviin. Harrastusmahdollisuuksia on hienosti tämän kokoiseksi paikaksi.
Vaikka alajärveläiset sanovat, että ”ei täällä mittään oo”, onhan täällä. Turistin voi viedä vaikka aluetaidemuseoon, kahteen upeaan kirkkoon, Suokonmäen näkötorniin (korkeus 234 metriä), Tulivuorikeskukseen, Suvirantaan avantouimaan, Pyhävuorelle patikoimaan, Lohijoelle, Menkijärvelle katsomaan sota-ajan kalustoa sekä nykyajan lennokkeja ja lopuksi Jykälle syömään kunnon hampparit. Jokaiselle löytyy jotakin.
Parasta Alajärvellä:
* Aalto-keskus. Se on vain niin kaunis. Toimii talvella ja varsinkin kesällä. Joskus tulee huikea fiilis, että saan nauttia näistä näkymistä kotikulmillani lähes päivittäin! Tällainen ympäristö maalaiskaupungissa ei ole itsestäänselvyys. Iso käsi Alvar Aallolle, joka visioi kauniin kirkkopuiston.
* Järvi ja sen lieveilmiöt, kuten joki. Harvemmin uin, lasken koskea tai kalastan, mutta vesi on elementtinä niin kaunis ja vaihteleva. Parhaat lenkkimaastot on varustettu vesinäkymällä. Testaa esimerkiksi reitti koulukeskuksen rannasta venesataman ja Toukolan jokirannan kautta Saltexille.
* Kylddyyri. Ihanaa, että on taidetta, musiikkia, elämyksiä. Yleensä siinä vain jotenkin käy niin, etten pääse osallistumaan paikkakunnalla järjestettäviin mielenkiintoisiin tapahtumiin, on sitten kyse kirppispäivästä tai konserteista. Eläkkeellä sitten?
* Aina jotain uutta. Lehtimäen kaupunginosaan tutustuminen on vielä vaiheessa, mutta etenee.
*Ihmiset. Jokainen omanlaisensa, sisäänpäin lämpiävää sorttia pääasiassa. Tykkään silti. Täältä on muuten lähtöisin ihan huikea määrä akateemikkoja, taiteilijoita, poliitikkoja ja urheilijoita.
