Kevät toi kevät maalarin, muurarin ja hanslankarin lisäksi terassikalustekuvastot ja syksy kansalaisopiston kurssiesitteen. Lehdet pursuavat nyt neuleohjeita ja hilloreseptejä, facebook ja blogit hämyisten iltojen kynttilähetkiä ja takkatulia sekä uusia, sisustukseen sopivia huopia.
Syksy on paitsi loputonta marjankeruuta, hilloamista, mehunkeittoa ja muuta talveen varautumista, myös uusi alku. Koulut, kerhot ja harrastepiirit käynnistyvät. Selatessani Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston opinto-ohjelmaa haaveilen pianotunneista, kuvataiteesta, englannin keskustelukurssista, luovasta kirjoittamisesta ja pilateksesta. Voisin kuvitella osallistuvani myös puutöihin, kiinalaiselle kokkikurssille ja joogaan. Tarjolla olisi myös taontakurssi naisille, kiinalaista kalligrafiaa, japanin kieltä, kahvakuulailua ja ensiapukurssi. En silti tartu tarjouksiin, jatkan haaveilua aikapulan vuoksi.
Toissa keväänä osallistuin suunnistuskurssille, joten nyt ovat hallussa karttamerkit ja kompassin käyttö. Harmi, että uusi harrastus jäi tänä kesänä vanhan jalkoihin; aktiivinen aikuispalloilijoiden joukko pelasi futista Ankkurikentällä kolme kertaa viikossa ja siellä tuli tehtyä lähes kaikki kesän urheilusuoritukset. Töissä naureskelivat kankealle kävelylleni liian kovan rasituksen jälkeen.
Marjastaessa on aikaa miettiä syntyjä syviä. Ajatus kulkee vapaana, kun kroppa on työssä. Säästeliäänä ihmisenä pohdin kansantaloudellista hävikkiä, joka syntyy marjojen jäädessä metsään mätänemään. On hyvä, että karhutkin saavat osansa, mutta suomalaisilla marjoilla olisi menekkiä kansainvälisillä markkinoilla. Marjanvälittäjäfirmat joutuvat sanoa ei oota. Tosin kuulin sellaistakin, että puolukan ostajilla ei Alajärvellä ollut tarpeeksi laatikoita, joten marjat jäivät ostamatta, vaikka niitä oli kerätty myyntiin runsaasti.
Alajärveltä löytynyt ampiaishämähäkki nosti pintaan parin vuoden takaisen traumani. Tyrnipensaistossani asui jättiläishämähäkki, joka sulautui väritykseltään tyrnimarjojen joukkoon. Se oli todennäköisesti aitoristihämähäkkinaaras. Koska minulla on vakavahko hämähäkkikammo, saatoin kuvitella tilanteen, jossa marjojen joukossa käteeni nappaan myös hämähäkin, joka keskivartalo on halkaisijaltaan kaksi senttiä. Sen paniikin kuulisi koko kylä ja siitä tuskin rauhoittavalla lääkkeelläkään selviäisi.
Ratkaisu ongelmaan oli pelon kohtaaminen. Paikannettuani hämähäkin katkaisin oksan, jossa se oli ja nappasin otuksen muovipurkkiin. Syke kävi varmasti ylärajoilla ja endorfiinit jylläsivät vangittuani viholliseni. Harmi, etten tullut kuvanneeksi jättiläistä. Lapset vapauttivat sen ja pelkäsin viime syksynä sen perillisten vainoavan minua loputtomiin, mutta onneksi ne menivät muille maille. Hyvän marjavuoden kruunaa runsas tyrnisato.
