Lasta voi ymmärtää, kun kuuntelee ja on läsnä

Evijärveläislähtöisen, Tammelassa asuvan Sirpa Sironen-Hännisen neljäs lastenrunokirja Hymytintti julkaistiin vappuna.

Evijärveläislähtöisen, Tammelassa asuvan Sirpa Sironen-Hännisen neljäs lastenrunokirja Hymytintti julkaistiin vappuna.

Se kertoo nelivuotiaan isoveljen tunnematkasta, kun perheeseen syntyy vauva. Alun ilo vaihtuu pian mustasukkaisuuteen, kun isoveli alkaa kokea, että pikkusisko ryöstää äidin huomion kokonaan.

Sironen-Hänninen jäi marraskuussa eläkkeelle tehtyään lähes 40-vuotisen uran lastenhoitajana. Pedagoginen ote näkyy hänen mukaansa myös Hymytintissä, joka paitsi auttaa vauvan vanhempia sisaruksia käymään läpi tunteitaan ja rohkaisee heitä puhumaan niistä, myös auttaa lasten vanhempia ymmärtämään niitä.

Jos vanhempi lapsi kiukuttelee, Sironen-Hännisen mukaan oikea ratkaisu ei ole torua ja kieltää, vaan antaa huomiota ja rakkautta, joita lapsi negatiivisella käytöksellään hakee. Lapsen kanssa kannattaa keskustella ja valmistaa häntä vauvan syntymään.

–Kun lasta kasvattaa, lapsi myös kasvattaa aikuista. Siinä näkee raadollisella tavalla omat puutteensa ja heikkoutensa, Sironen-Hänninen sanoo. Hän on itsekin kolmen lapsen äiti.

Kirjan on kuvittanut Anita Polkutie. Sen mukana on myös äänite, jolle lauluntekijä ja Sironen-Hännisen pitkäaikainen yhteistyökumppani Jukka Salminen on säveltänyt osan runoista.

Sironen-Hänniseltä on aiemmin julkaistu runokirjat Ipanakerä (2011) ja Leppäkertun keinutuoli (2014) sekä vauvakirja Viuveli, vauveli (2017). Viuveli, vauvelissa on hänen runojensa ohessa tilaa, johon lukija voi itse tallentaa oman vauva-arkensa muistoja ja tuntemuksia. Evijärven Lions ladyt lahjoittavat sen kaikille paikkakunnalla tänä vuonna syntyville vauvoille.

Hän käsittelee tuotannossaan lapsen tunnetaitoja, kuten iloa, surua, pelkoa ja jännittämistä. Toisena teemana on ollut luonnon ja vuodenaikojen kuvaaminen.

Runot ovat riimirunoja, koska ne ovat lapsille helpompia. Hän esittää toivomuksen, että lastenrunouttakin arvostettaisiin.

–Olen saanut kuittia, että sinä niitä riimejä lapsille kirjoittelet. Mutta hyvä lastenruno käy myös aikuisille. Aina voi oppia uutta.

Keväällä 2019 häneltä ilmestyy uusi vauvakirja, Hellästi hellien, osana Sanoma Pro:n lapsille suunnattua Oppi & ilo -kirjasarjaa. Sen toisena tekijänä on lapsen varhaiseen kasvuun ja kehitykseen sekä lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen erikoistunut psykologi Leea Mattila. Sironen-Hänninen kirjoitti siihen 10 runoa ja Mattila aikuisille tekstiosion, jossa annetaan vinkkejä pienen vauvan kanssa toimimiseen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen.

Sironen-Hännisen runoudessa näkökulma on lapsen, koska hän itse koki lapsena tulleensa nähdyksi runojen kautta. Ainoa tie päästä käsiksi lapsen ajatusmaailmaan on olla läsnä ja kuunnella.

10-vuotiaana hän sai vanhemmiltaan lahjaksi Jaakko Haavion lastenrunokirjan ja tajusi sen myötä, että aikuinenkin voi ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu. Eräs kirjan runoista oli nimeltään Ujo ja arka.

–Olin itsekin ujo ja arka lapsi. Tajusin, että hyvänen aika, kirjoittamalla voi rohkaista toista. Silloin tuli ensimmäisen kerran ajatus, että joskus minäkin haluan kirjoittaa.

Lasten parissa työskentely oli kutsumusammatti.

–Lapset ovat niin aitoja. Heissä on jäljellä jotain sellaista, joka häipyy jossain välissä pois. Käperrytään sisäänpäin, ja katoaa sellainen välittömyys ja avoimuus. Tehdäänkö me aikuiset jotain väärin?

Lasten luovuuden, spontaaniuden ja heittäytymiskyvyn perässä hän pohtii olevansa itsekin aina esiintyessään.

–Vapautumista kaikesta häpeästä ja noloudesta. Olin lapsena estynyt ja jännittäjä. On hienoa elää tätä elämänvaihetta, paljon on menty siitä eteenpäin.

Jaa juttu: