Tuomarit jokeen

Pesäpallo kuuluu vimpeliläisten elämänmuotoon kuin osamaksukauppa jouluun. Olemme eri mieltä yleensä kaikissa muissa asioissa paitsi pesäpallossa. Pesäpallossa löydämme ihmeteltävän nopeasti toisemme, siinä vedämme samaa köyttä ja vieläpä samaan suuntaan.

Kunnon vimpeliläinen penkkipalloilija aloittaa aloittaa valmistautumisen tulevaa kesää varten suunnilleen samoihin aikoihin kuin pelaajatkin. Tämä tapahtuu puntaroimalla kaverien kanssa tulevan edustusjoukkueen kokoonpanoa. Kerrotaan pelaajien lopettamisaikeista ja siitä kuinka joku tärkeä pelaaja on saatu taivutetuksi jatkamaan vielä kerran, vimpeliläisyyttä avuksi manaten. Lumien sulaessa saapuvat kannattajat seuran ulkoharjoituksiin, joissa on jo paikalla pesäpallojaosto kokonaisuudessaan. Pian saapuu pari pelaajaakin ja niin alkaa tehokas horjoitus kultamitalien kiilto silmissä.

Niin siinä sitten tulevat vähitellen sarjan alkamisajat ja kuin ihmeen kaupalla on porukka saatu kasaan, kuka mistäkin. Vaikka joukkueesta ei taaskaan tullut parasta mahdollista, uskovat hartaat vetolaiset kesän osoittavan suosikkiensa ylivoiman.

Kun sitten ensimmäinen, toinen ja vielä kolmaskin ottelu hävitään, alkaa Saarikentän katsomoissa veri vähitellen kuumeta. Vaaditaan radikaalia suunnanmuutosta. Joukkueen johtoa syytetään sukulaistensa suosimisesta miehistöä valitessaan. Mutta sitten tapahtuu yllättävä käänne! Sarjan kärkijoukkue käväistään kaatamassa ja kaikki on taas hyvin. Vanhat erimielisyydet poistuvat yhtä nopeasti kuin raittiusseuran puheenjohtaja viinakaupasta. Vedon suuri nousu on alkanut. Kansa on haltioissaan. Me olemme parhaita, meille ei mahda kukaan mitään. Teemme mitä haluamme, siinä ei auta Pesäpalloliitto eikä ”Pulla” Heikkilän juonittelukaan.

Seuraavana pyhänä saapuu kansa Saarikentälle todistamaan Vedon voittokulun jatkumista. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että herrat ovat alkaneet jälleen kenkkuilemaan. Eikös vaan kentälle marssi maan huonoimmat tuomarit, jotka ovat aina painaneet Vimpeliä ja keräilleet vastustajan hyväksi. Yleisö muistelee, kuinka monta mestaruutta nämä samat surkeat viheltäjät ovat Vimpeliltä vieneet. Katsomoissa lyödään viisaita päitä yhteen ja päätetäänkin muuttaa tämän ottelun taktiikkaa. Vierasjoukkueen pelaajien haukkumisesta luovutaan tilapäisesti ja koko tarmo keskitetään nyt tuomareiden herjaamiseen. Ihmetellään ääneen tuomareiden röyhkeyttä. Ihmetellään sitä, että sellaiset miehet ovat kerta kaikkiaan kehdanneet tulla näyttämään naamaansa Vimpeliin, kaiken menneen jälkeen.

Pelin alettua huomaa yleisö kohta tuomareiden jatkavan edelleenkin Vimpelille vihamielistä linjaansa. Tämä saa Saarikentän rauhallisen yleisön menettämään malttinsa. Katkera vääryys ja Suomen parhaan pesäpallojoukkueen jatkuva painostaminen suo yleisölle kiistattoman oikeuden siirtyä suoraan toimintaan. Osa katsojista poistuu vihaisen näköisinä vasemmalle, käydäkseen virkistäytymässä läheisellä keitaalla. He haluavat varmistua siitä, että huippukunto varmasti säilyy lopulliseen selvittelyyn saakka. Osa iskujoukosta jää loppupelin ajaksi varjostamaan tuomaristoa, jotta se ei vain poistuisi paikkakunnalta ennen pelin päättymistä. Jotkut katsojista kiihottavat itsensä nirvanaan huudoilla ja toiset pitävät tuntumaa taskulämpimien virvoitusjuomien avulla.

Sunnuntaipäivän kohokohta alkaa välittömästi tappiollisen ottelun päätyttyä. Tuomarit ahdistetaan rinkiin aitoon härmäläiseen tapaan, ha heiltä tiukataan kuuluvalla äänellä syytä roistomaiseen tuomitsemiseen. Sen jälkeen siirrytään lähemmäksi, ja uhataan heittää tuomarit jokeen ja uittaa heidät satamaan. Kun tämäkään ei saa pillimiehiä tunnustamaan kataluuttaan, tuupitaan heitä noin pelottelumielessä. Tähän saakka on kaikki sujunut hienosti, mutta jatko ei olekaan enää yhtä vakuuttavaa. Tässä vaiheessa nimittäin astuvat kuvaan keskelle paikkakunnan poliisit ja sotkevat jälleen kerran kaiken. Poliisimiehet hajottavat epäkohteliaasti joukon tarttumalla jopa kiinni eräisiin oikeuden ja rehellisyyden esitaistelijoihin. Nyt pääsevät nopeakinttuiset tuomarit karkuun vain pari töytäisyä ja kevyen potkun saaneena. Epäisänmaalliset poliisit saavat tämän jälkeen kuulla kansan tuomion puuttumisestaan yksilön oikeuksiin Kansa ei kerta kaikkiaan voi sulattaa sellaisia lainvalvojia, jotka suosivat vääryyttä.

Pesäpallokauden päätyttyä tuntevat vimpeliläiset pyhää vihaa Pesäpalloliittoa ja sen pamppuja kohtaan. Nämä kirotut johtajat kun järjestävät Vedolle epäedullisen sarjaohjelman panevat pelit alkamaa iltalypsyn aikaan, eivät huoli vimpeliläisiä arvo-otteluihin. Ja mikä pahinta, pitävät ne samat ala-arvoiset tuomarit renkaassa. Mutta me emme hellitä. Ensi vuonna me jukolauta näytämme kaikille. Päättäkäämme tämä kirjoitus runontekijän kauniilla sanoilla: ”Turpa tukkoon, miehet ketoon – uutta verta Vetoon”.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Vimpelin Joulu -lehdessä vuonna 1977

Jaa juttu: